10659 - 27.12.2012 (arvosana: -72)

SAATANA YLI TUHAT MERKKIÄ JA POISTI TÄÄ PASKA KOKO JUTUN aloitetaan alusta

Menin muuttamaan koko elämäni yhden ihmisen takia. RIparilla tutustuin tyttöön, johon rakastuin. Ei asiassa muuten ongelmaa, mulla on charmia ja tämmöstä muttakun satun itsekin olemaan tyttö. Sekös vitutti, kun ajattelin ihastukseni olevan hetero, mutta pian sain tietää ettei asia ollut niin. Hän oli bi ja aloimme lähentyä. RIparin jälkeen hän jätti silloisen poikaystävänsä ja alkoi seurustelemaan kanssani. Ei kuitenkaan virallisesti, suhteesta tiesi vain muutama hänen kaverinsa, ripariporukkamme ja pari omaa kaveriani. Asia ei aluksi vaivannut, mutta parin kuukauden jälkeen kaipasin jo virallistamista. On helpompi seurustella, kun muutkin tietävät siitä, eikä tarvitse koko ajan olla varuillaan että: Jos joku näkee
Ja helpompihan se on kanssa luottaa, kun tietää, että muut tietää että se on mun nainen!
Rohkaisin itseni kysymään tytöltä,että joko virallistettaisiin koko homma. Sain kylmän : "Katotaan nyt" vastauksen. Lannistuin, ja annoin asian olla.
Suhteemme kesti sen jälkeen vielä 3 kuukautta. Opin, että hänellä oli anoreksia ja kuinka vaikea ihminen hän oli. Rakastin ja rakastan häntä kuitenkin niin helvetisti että tekis mieli ottaa sydän rinnasta ja ampua haulikolla täytee reikiä niin, ettei varmasti jäis enää jälelle mitään, millä tuntea. 5 kuukautta vaikeaa seurustelua -kaverini oli ihastunut rakkaaseeni, ja hänellä oli tunteita kaveriini, se vasta helvettiä oli selvittää ja sitten vielä se, että rakkaallani oli paljon harrastuksia ja vähän aikaa minulle - ja siis 5 kk jälkeen kysyin jälleen että virallistetaanko.
"Jutellaan aamulla" oli vastaus. Odotin aamuun ja odotin koko seuraavanpäivän! Sitten kello viisi illalla saan VIESTIN
"Sori, mut joudun särkemään sun sydämen, en haluis mut mun on pakko. En pysty olee sulle sitä mitä haluut ja tarviit. Ei muistella pahalla, oot mulle aina rakas ja tärkee ja rakastan sua aina"
Eihän siinä. Ei vituta. Ton nyt vielä ymmärtää jotenkin, eikö? Mut sit se, että kaks päivää sen jälkeen saan kuulla pitkin kaupunkia juttuja siitä, miten se ero tapahtui: "Teillähän oli hirveesti riitoja tai jotai?" (ei riidelty ikinä).
Pahinta oli kuitenkin, kun sain kuulla, että hänellä on joku toinen. Rakkaani nimittäin oli alkanut lähentyä yhden parhaimman kaverini kanssa. En vieläkään tiedä pitääkö juttu paikkansa, toivon että ei. Tai en edes tiedä! Tästäkin on kohta jo 2 kk mutta en vieläkään vaan ole päässyt yli! Kun saatana siinä eroviestissä piti vielä sanoa: "En pysty olemaan sun kanssa yhdessä, AINAKAAN VIELÄ" ... Minä hölmöhän oottasin vaikka maailmantappiin. No... kirjotin saatanasti erobiisejä. Eikä varmaan ees sattuis näin vitusti, muttakun se kohtelee mua niinkun ei tunnettas. Ei moikkausta, ei vittu mitään. Ei voi ees silmiin kattoa, ja sattuu niin pirusti rakastaa jotain, joka vei sulta kaiken. Lopetin sen takia omat harrastukset ja menetin kaverit ku aika ei yksinkertasesti riittäny kaikkeen. Siihen, musiikkiin ja mun omiin kavereihin, ei niinku mitenkää. Ihminen, joka on mulle enemmän kun elämä, vei multa kaiken. Nykyjään vaan istun kotona yksin hiljaa ja mietin, että mitehän saisin sen takasin. Oon liian arka soittamaan/lähettämään viestiä + ei siitä olis hyötyä. Mut tiedän, että jos vaan saisin jutella sille kerran vielä kunnolla, niin että se näkis mut naamatusten, saisin sen takasin. Mutta kun en oo valmis ees kohtaamaan sitä vielä! Tää on perseestä ja vituttaa niin helvetisti. Ja joka päivä ajattelen sitä! Miten saan sen loppumaan?! En vittu varmaa mitenkää. Seki että en saa uusia biisejä tehtyä enää ku ne kertoo vaan siitä koko ajan, on tarpeeks iso rangaistus musta, mutta EI, eihän se riitä. Mun pitää vielä joka päivä miettiä sitä, että mitenhän se syö, onko sillä kaikki kunnossa, pitääkö siitä joku huolen ku mä en enää kelvannu. En tiiä. Muutan toiselle paikkakunnalle ensivuonna, koska en siedä tätä pahaa oloa enää. En vaan kestä sitä ajatusta että me voitaisiin olla vielä yhdessä, jos en olis vaatinut jotai semmosta! Oisin vaa pitäny turpani kii ni kaikki ois hyvin. Mä oon nyt ihan yksin, mulla ei oo mitään muuta kun musiikki, joten kai mun on pakko rakentaa siitä nyt mun elämä. Kiitos vitusti sydän ku menit rakastuu tommosee. Ja kiitti vitusti ku rikoit mun sydämen, mä rakastan sua jokasella palasella, sä tuskin ajattelet mua. Mut jos pyytäisit mut takasin, niin tulisin empimättä, ja tällä kertaa en tekis virheitä.
Nimim. Enää en rakasta