13856 - 16.9.2016 (arvosana: -27)

Ei helvetti tätä paskaa kun oon enemmän kusessa ku pitkään aikaan ja nyt ois jumalauta kerrankin niitä kuuluisia tsäänssejä: ihastuksen kohde on oikeasti mukava ihminen ja yhen top-3 kaverin kaveri. Ensimmäiset kontaktitkin on jo pois alta. Ongelma: ollaan abeja eli aikaa iskeä se on nyt enää muutama kuukausi ennen ku jatketaan eri reittejä elämässä eikä varmaan enää ikinä nähä kun ei oo mitään syytä (oletan että myös välit top-3 kaveriin viilenee kun ollaan näillä näkymin menossa eri yliopistoihin jos nyt edes päästään). Epäilen kuitenkin vahvasti että onnistuisin sitä mitenkään viettelemään ihan jo siksi että olen reippaasti ylipainoinen ja se taas lajinsa junnusarjojen Suomen mestari. Ja ok, pitää uskoa itseensä jne. mutta kun mä en oikeasti koe painoani mitenkään mahdottoman suurena ongelmana. Laihdutin kesällä 9kg ja nyt olen jatkanut hissukseen, mutta kyseessä on lähinnä oman terveyden takia tapahtunut muutos. En koe että paino alentaa mun itsetuntoa mitenkään erityisesti, vaikka olisihan se kivaa näyttää joltain mallilta. Tiedostan kuitenkin että monet ei nyt vaan tykkää läskistä. Ok, prospektiivisen kumppanin pitää hyväksyä mut sellaisena kun oon, mutta kun itsekin pyrin itseäni muuttamaan niin ??? Ja kun sillä on oikeasti fysiikan puolesta varaa katsoa että kenet viereensä ottaa. Muutenkin siitä on tosi hankala ottaa selvää että nauraako se mun jutuille ihan vaan ollakseen mukava vai siksi että oikeasti tykkää niistä. Antakaa jumalauta vinkkejä tai rukoilkaa tai jotain. Tiedän että kuulostan tosi epäkypsältä ja teiniltä ja tällä saralla varmaan oonkin, kun en oo koskaan seurustellut ja jotenkin nyt tuntuu, että voisi olla jopa mahdollisuuksia kun ollaan kavereina tultu mukavasti toimeen se mitä nyt ollaan ehditty juttelemaan. Näin nopeasti laskettuna olen elämässäni ollut 3 kertaa legitisti ihastunut jossei mitään parin viikon ihannoimisia/julkkisten stalkkaamista lasketa.