3179 - 2.3.2010

Seurustelevalla ihmisellä ei näköjään saa olla ystäviä. Tyttöystävä vihottelee, koska ehkä paras ystäväni sattuu olemaan tyttö. Tällä ystävällä on ollut elämä jo pidemmän aikaa enemmän tai vähemmän päin helvettiä ja olen häntä joutunut ongelmiensa kanssa tukemaan toisinaan omaankin turhautumiseeni asti. Silti tätä teen, ja kaikki joilla joskus on yksikin hyvä ystävä ollut, ymmärrätte kyllä miksi.

En ole millään tavalla kiinnostunut ystävästäni seksuaalisella tasolla, eikä hänkään minusta ja tämän olen tehnyt tyttöystävälleni selväksi, mutta ei riitä. En minäkään vihoittele, vaikka tyttöystäväni käy kavereidensa kanssa (myös poikien) kanssa elokuvissa. Mistään vitun teini-ihastussuhteesta ei sitten ole kysymys.

Suhteella on jo mukavasti ikää, enkä tahdo tehdä hätiköityjä päätöksiä, koska kaikesta huolimatta rakastan tyttöystävääni yli kaiken. Haluaisin vain, että hänkin ymmärtäisi, että minulla on oikeus omiin ystäviin, sukupuolesta huolimatta. Keskustelusta ei tunnu tällä haavaa olevan apua.