10556 - 14.12.2012 (arvosana: -46)

Haluun tehä jotain muuta kun istua koneella. Ihan vitun tylsää.
Ja tiedän että "mene ulos, tee jotain muuta plaaplaa" mutta minne vittuun mä tästä nyt lähden? Baariin? Joo toki voin mennä sinne juomaan kokista mutta kuinka vitun hölmöä on lähtee yksin johonkin yöelämään? Mulla ei oo kavereita koska en niitä koulussa hankkinu, eikä mistään muualta saa. Tai siis, jotta sais uusia tuttavuuksia niin pitäis olla niitä vanhojakin joiden kautta sitten saa uusia eikö?
En oikein osaa kuvitella että jos nyt tästä lähden käveleen kaupungin katuja vaikka joka päivä kolmeks tunniks että kukaan tulis jutteleen mulle tosta vaan ilman syytä, tai jotain vastaavaa.
Enkä oo ees mikään läski nolife ärsyttävä nörtti, oon itseasiassa ihan mukavaa seuraa vaikka itse sanonkin, mutta ei sitä koskaan kukaan saa tietää koska en koskaan kellekään juttele koskaankoskaan.

10553 - 13.12.2012 (arvosana: -45)

Jaahas. En pysty luottamaan oikein kehenkään, etenkään sellaisiin, joille puhutaan luottamuksellisista asioista sen takia, että ne eivät yksinkertaisesti saa kertoa niitä eteenpäin. Toisiin luotetaan sen takia että ne ei halua satuttaa pettämällä luottamusta.

Lääkärit ja psykologit ovat vaitiolovelvollisia. Eli ei onnistu niille puhuminen, koska niiden vain täytyy olla hiljaa. Omatunto ei niitä estä lätisemästä.

Muutenkin suorastaan vihaan vähänkään oudommille ihmisille puhumista. Close friends and family only.

Ja tässä tulee ongelma. Itsediagnosoitu vaikea-asteinen masennus. Oikeastaan pitäisi vain käydä vahvistamassa tämä ammattilaisella, ja se saisi lykätä lääkkeet kouraan. Mutta kun siihen hoito-ohjelmaan KUULUU jotain helkutin lääkärin kanssa lässyttämistä. Juu ei, ennemmin sitten vaikka naruun.

Teinpä tänään vähän taas wikipedia-diagnooseja. Nyt tosin löytyi täydellisin vastaavuus tähän mennessä, Rajatilapersoonallisuus. Ehkä tämä menee vähän ohi, mutta no, ihan sama mitä mun päätä on sekoittamassa. Tuskin se enää palaa siihen tilaan, jossa se oli joskus 2000-luvun alussa.

Taas kerran unohdin laittaa johonkin väliin... Vittu kun vituttaa.

10552 - 13.12.2012 (arvosana: -37)

VItuttaa mun elämä . Tylsää ja tylsää. Teen varmaan itsarin joskus ens viikol..

10551 - 13.12.2012 (arvosana: -80)

Äiti sitte suuttu ko annoin koiralle ruokaa...

10550 - 13.12.2012 (arvosana: -28)

haha vitutti aiva suunnattomasti viä äsken kunnes menin kattoo tiliä kun luulin että tälle kuulle on alle satane, nii siä oli 354 e! cool määän mä pääsen sittenkin pikkujouluihi

10549 - 13.12.2012 (arvosana: 2)

Naiset. Naiset vaihtuu mutta toiminta pysyy aina samallaisena. Odotat jotain vastausta tärkeeseen kysymykseen niin sitä ei ikinä kuulu. Sitten vituttaa ja venailet vain epätietoisena aina että kannattaako roikkua tässä, jos siitä ei ikinä mitään tule. Tai sitten ne esittää että kaikki on ihan okei, vaikka ei ole. Jatkat siinä iloisena elämääsi valheessa.

Ikävöinkö turhaa vai voinko vaan yrittää siirtyä eteenpäin. Jumalauta, ei helvetti.

10548 - 13.12.2012 (arvosana: -52)

vittu, en päässy riparille isoseks mut mun kaveri pääsi vaikka se oli käyny vähemmän illoissa ja muutenkin ei niin innostunu -.-

10547 - 13.12.2012 (arvosana: -60)

Katson parhaillaan ohjelmaa TV5:ltä pakkoliikkeistä (Pakko-oireiset potilaat, 13.12.). Naurattaa katsoa ohjelmaa kun nimeä ja kasvoja vaihtamalla näkisi itsensä telkkarista. Tosin itse pääsin jotenkin oireista eroon. Kylläpä silloin vitutti tehdä niitä asioita ja tajuta samalla kuinka rasittavaa niitä oli tehdä. Kaikki nuo oireet, liikkeiden toistaminen ja ajatukset että jotain pahaa tapahtuu jos ajattelen väärällä tavalla ja niin edelleen. Se oli kyllä vituttava tunne kun toisti samaa asiaa todella pitkään ja varsinkin se kun pakotin itseni lopettamaan jonkin asian tekemisen. Mutta siitä se sitten alkoi, vapaampi elämä. Suosittelen.

10546 - 12.12.2012 (arvosana: -2)

Johan on kun minä, se maailman tärkein (ainakin pitäisi olla), ei kelpaa juttuseuraksi edes. Onko niin vitun vaikeeta tajuta että poikaystävänkin kanssa olisi tosi jees välillä jutella ihan arkisia??

10542 - 12.12.2012 (arvosana: -82)

Vituttaaa kun elämä on aika arvaamatonta nykyään. Tai siis, jotenkin tuntuu, että mun elämä olisi vain surkea tosi-tv ohjelma. Hups meinaan kuolla kun katolta putoaa jäätä mun päälle. Sitten jään hissiin jumiin, pudotan kännykän metroraiteille . . . Joka päivä tällasta. . . Toissapäivänä autosta loppu bensa sata metriä ennen bensaasemaa . .