10660 - 27.12.2012 (arvosana: -91)

Vituttaa, kun mun kaikki kuvat mun äidin hautajaisista katosivat mun koneelta ;(

10659 - 27.12.2012 (arvosana: -86)

SAATANA YLI TUHAT MERKKIÄ JA POISTI TÄÄ PASKA KOKO JUTUN aloitetaan alusta

Menin muuttamaan koko elämäni yhden ihmisen takia. RIparilla tutustuin tyttöön, johon rakastuin. Ei asiassa muuten ongelmaa, mulla on charmia ja tämmöstä muttakun satun itsekin olemaan tyttö. Sekös vitutti, kun ajattelin ihastukseni olevan hetero, mutta pian sain tietää ettei asia ollut niin. Hän oli bi ja aloimme lähentyä. RIparin jälkeen hän jätti silloisen poikaystävänsä ja alkoi seurustelemaan kanssani. Ei kuitenkaan virallisesti, suhteesta tiesi vain muutama hänen kaverinsa, ripariporukkamme ja pari omaa kaveriani. Asia ei aluksi vaivannut, mutta parin kuukauden jälkeen kaipasin jo virallistamista. On helpompi seurustella, kun muutkin tietävät siitä, eikä tarvitse koko ajan olla varuillaan että: Jos joku näkee
Ja helpompihan se on kanssa luottaa, kun tietää, että muut tietää että se on mun nainen!
Rohkaisin itseni kysymään tytöltä,että joko virallistettaisiin koko homma. Sain kylmän : "Katotaan nyt" vastauksen. Lannistuin, ja annoin asian olla.
Suhteemme kesti sen jälkeen vielä 3 kuukautta. Opin, että hänellä oli anoreksia ja kuinka vaikea ihminen hän oli. Rakastin ja rakastan häntä kuitenkin niin helvetisti että tekis mieli ottaa sydän rinnasta ja ampua haulikolla täytee reikiä niin, ettei varmasti jäis enää jälelle mitään, millä tuntea. 5 kuukautta vaikeaa seurustelua -kaverini oli ihastunut rakkaaseeni, ja hänellä oli tunteita kaveriini, se vasta helvettiä oli selvittää ja sitten vielä se, että rakkaallani oli paljon harrastuksia ja vähän aikaa minulle - ja siis 5 kk jälkeen kysyin jälleen että virallistetaanko.
"Jutellaan aamulla" oli vastaus. Odotin aamuun ja odotin koko seuraavanpäivän! Sitten kello viisi illalla saan VIESTIN
"Sori, mut joudun särkemään sun sydämen, en haluis mut mun on pakko. En pysty olee sulle sitä mitä haluut ja tarviit. Ei muistella pahalla, oot mulle aina rakas ja tärkee ja rakastan sua aina"
Eihän siinä. Ei vituta. Ton nyt vielä ymmärtää jotenkin, eikö? Mut sit se, että kaks päivää sen jälkeen saan kuulla pitkin kaupunkia juttuja siitä, miten se ero tapahtui: "Teillähän oli hirveesti riitoja tai jotai?" (ei riidelty ikinä).
Pahinta oli kuitenkin, kun sain kuulla, että hänellä on joku toinen. Rakkaani nimittäin oli alkanut lähentyä yhden parhaimman kaverini kanssa. En vieläkään tiedä pitääkö juttu paikkansa, toivon että ei. Tai en edes tiedä! Tästäkin on kohta jo 2 kk mutta en vieläkään vaan ole päässyt yli! Kun saatana siinä eroviestissä piti vielä sanoa: "En pysty olemaan sun kanssa yhdessä, AINAKAAN VIELÄ" ... Minä hölmöhän oottasin vaikka maailmantappiin. No... kirjotin saatanasti erobiisejä. Eikä varmaan ees sattuis näin vitusti, muttakun se kohtelee mua niinkun ei tunnettas. Ei moikkausta, ei vittu mitään. Ei voi ees silmiin kattoa, ja sattuu niin pirusti rakastaa jotain, joka vei sulta kaiken. Lopetin sen takia omat harrastukset ja menetin kaverit ku aika ei yksinkertasesti riittäny kaikkeen. Siihen, musiikkiin ja mun omiin kavereihin, ei niinku mitenkää. Ihminen, joka on mulle enemmän kun elämä, vei multa kaiken. Nykyjään vaan istun kotona yksin hiljaa ja mietin, että mitehän saisin sen takasin. Oon liian arka soittamaan/lähettämään viestiä + ei siitä olis hyötyä. Mut tiedän, että jos vaan saisin jutella sille kerran vielä kunnolla, niin että se näkis mut naamatusten, saisin sen takasin. Mutta kun en oo valmis ees kohtaamaan sitä vielä! Tää on perseestä ja vituttaa niin helvetisti. Ja joka päivä ajattelen sitä! Miten saan sen loppumaan?! En vittu varmaa mitenkää. Seki että en saa uusia biisejä tehtyä enää ku ne kertoo vaan siitä koko ajan, on tarpeeks iso rangaistus musta, mutta EI, eihän se riitä. Mun pitää vielä joka päivä miettiä sitä, että mitenhän se syö, onko sillä kaikki kunnossa, pitääkö siitä joku huolen ku mä en enää kelvannu. En tiiä. Muutan toiselle paikkakunnalle ensivuonna, koska en siedä tätä pahaa oloa enää. En vaan kestä sitä ajatusta että me voitaisiin olla vielä yhdessä, jos en olis vaatinut jotai semmosta! Oisin vaa pitäny turpani kii ni kaikki ois hyvin. Mä oon nyt ihan yksin, mulla ei oo mitään muuta kun musiikki, joten kai mun on pakko rakentaa siitä nyt mun elämä. Kiitos vitusti sydän ku menit rakastuu tommosee. Ja kiitti vitusti ku rikoit mun sydämen, mä rakastan sua jokasella palasella, sä tuskin ajattelet mua. Mut jos pyytäisit mut takasin, niin tulisin empimättä, ja tällä kertaa en tekis virheitä.
Nimim. Enää en rakasta

10658 - 26.12.2012 (arvosana: -32)

Jonkun aikaa miettinyt mitä sanoisin yhdelle nuorelle naiselle johon olen ihastunut. Yhtenä päivänä odotin hänen tulevan paikkaan X mutta ei tullutkaan. Tai niin luulin.
Lähdin sitten tupakalle ja yhtäkkiä hän seisoo edessäni.
"Otatko teetä?" oli ainoa mitä sain sanottua... Vittu kun vituttaa. Ja naurattaa, tämähän on kuin Karri Koiran Pyöräilykypärä-biisi. Vittu.

Ja se on muuten säikähtänyt jänis mikä sanoo miau. Vituttaa.

10657 - 26.12.2012 (arvosana: -20)

Vituttaa niin suunnattomasti jotku vitun yksityiset parkkifirmat jotka jostain vitun syystä tulee kaikkia meidän pihan autoja ilman mitään vitun järkevää syytä sakottamaan. Ei vittu edes jouluvieraat saa pyhäpäivänä pitää autoa pihassa kun joku vitun kyylä tulee useasti päivässä tarkistamaan pihan.
Eikä ole väliä vaikka vittu auto ei haittaisi ketään siinä paikassa missä se on. Vittu ehei, kaikille vaan sakot jotka eivät ole siististi rivissä jossain vitun tolppien vieressä. Ja piha on aivan saatanan iso, mahtuisi varmaa 30 autoa aivan helposti ja silti päästäisiin ajamaan. VITTU!

10656 - 26.12.2012 (arvosana: 28)

Aina puhutaan että nuoriso on velttoa ja työtävieroksuvaa sakkia.
Itse olen 21v eikä opiskelu yksinkertaisesti maita. Ei kiinnosta.
Hain tuossa pari kuukautta takaperin lähihoitajakoulutukseen, aikuiskoulutus.. hakijoita 150 ja 25 otetaan sisään. Kauhealla vaivalla hommasin käsiini vanhoja todistuksia ja papereita pääsykoetta varten, maksoin 50e jne. Enpä tietenkään päässyt sisään. "Koittakaa vaan rohkeasti uudestaan kun on seuraava haku!" Joo, kissanvitut. Pisteitä annettiin 1-10, 1 surkein, 10 paras.. Sain 1 :D Juu koitan uudelleen, totta kai!

Ja takana on pari keskeytettyä amista. Hyi vittu, en enää IKINÄ KOSKAAN mene amikseen, sellaisten vittumaisten 16v nassikoiden joukkoon, HYI!!! Haluaisin vain sellaisen työn, josta saisi edes 1500e/kk. Ja työtä olen valmis tekemään vaikka kellon ympäri saatana! Mutta mistä näitä töitä oikein saa? Huomenna olen menossa kyselemään ympäri kaupunkia... Saakohan enää nykypäivänä mistään töitä kun käy paikan päällä kysymässä? Alkaa oikeasti syömään koko homma, ei vaan jaksa istua kotona kun on haaveita, jotka pitäisi täyttää mutta sepä vaatii, yllätys yllätys, RAHAA!

En ole mikään kitisijä, olen valmis tekemään lähes mitä työtä vaan. SIIS LÄHES MITÄ TYÖTÄ VAAN. Ainut vaatimus on min. 1500e/kk ja mukavat työkaverit. Onko liikaa pyydetty?

10655 - 26.12.2012 (arvosana: -6)

vittujen kevät. oon saanu rampata kuukausia suljetuilla osastoilla ja lastenkodeissa ja vaikka missä. ja kaikille mun läheisille on selitetty mun tilani ja kuinka herkkä mä olen. mut kuitenkaan ihmiset ei vaan yksinkertasesti tajua vaan pistää kaikki vaaratilanteeseen. saatana.

koira sanoo miau

10654 - 26.12.2012 (arvosana: -51)

No ihan se perinteinen vitutus. Menin perkele ihastumaan heteroon.

10653 - 26.12.2012 (arvosana: -22)

Vituttaa kun tulee jouluna kipeeks ja saa jonku allergia kohtauksen ja aamulla ku herä koko kroppa täynnä jotain vitun punasia pilkkuja (ei oo ees rokko)...

10652 - 25.12.2012 (arvosana: -45)

synnyin mieleltäni pojaksi. olen aina ollut jo pienestä pitäen vähän poikamainen, mutta ala-asteen neljännellä tajusin että halusin pukeutua niin kuin mun ikäiseni pojat, vietin paljon enemmän aikaa luokkani poikien kuin tyttöjen kanssa. lisäksi kun muilla oli poikaystävät, mä aloinkin kiinnostua tytöistä niin kuin kuka tahansa tavallinen poika. viidennen luokan syksystä lähtien mua kiusattiin siitä tosi paljon. yläasteella koko helvetti muuttui ihan sietämättömäksi, kun jatkuvasti piti puhua musta paskaa ja vittuilla asiasta. luojan kiitos mulla oli vapautus liikunnasta reuman takia.

no, seiskaluokan puolivälissä mä muutin onneksi pois toiseen kaupunkiin. siellä meidän mutsi kävi keskustelemassa sen rehtorin kanssa siellä, että mua ei saisi kutsua mun omalla nimelläni vaan lempinimellä. mulla tietysti oli sellainen, mun kaverit on jo pitkään kutsunut mua mikoksi oikean nimeni sijaan. ei tietenkään sitä ne opettajat muistanu aluksi, joten välillä mua katottiin vähän pitkään mutta kukaan ei haukkunut mua. päinvastoin, mulla oli tosi paljon kavereita. niihin aikoihin sain myös ekan tyttöystäväni, joka ei todellakaan tiennyt mun salaisuutta. mä rakastin sitä ihmistä niin vitusti,
se oli hauska, sulonen ... täydellinen.

loppujen lopuksi tää tyttöystävä sai sen selville. se huusi mulle ihan saatanasti ja sanoi että mä olen sairas ja se ei olis voinu uskoa musta sellasta. eniten siinä sattui ehkä se, ettei se voinut hyväksyä mua. niinpä se varmisti että mun elämä olis täyttä helvettiä peruskoulun loppuun asti. taas mä olin samassa pisteessä,
tosin nyt kukaan ei haukkunut mua, vaan sain pärjätä yksin.

nyt mä olen ysillä, tiedän mihin lukioon haen, mitä haluan tehdä sen jälkeen ja tätä rataa. kuinka ollakaan, tää mun entinen tyttöystävä tuli mua vastaan tossa tänään (kännissä) kun olin menossa kauppaan. se kuulemma haluaa mut takasin elämäänsä ja kun oon sille niin vitun tärkeä. sitte mä kyllä suutuin niin paljon etten ole varmaan ikinä suuttunu silleen. sanoin aika paljon vittumaisia asioita, että nyt melkein ehkä kaduttaa. mä tiedän ettei olis kai pitäny, mutta mua vitutti niin paljon ... kaiken sen paskan ja yksinäisyyden jälkeen mitä se oli mulle aiheuttanut? huora sai mitä ansaitsi. mä en tiedä kuinka yhden ihmisen näkeminen voi vituttaa näin paljon. kiitos ja anteeks.

10651 - 25.12.2012 (arvosana: -23)

Taas likimain itken ja ihmettelen, mikä meni väärin. Miksi en voi olla kuin muut, miksi pitää olla sairas?