10904 - 28.1.2013 (arvosana: -81)

TJ 143 ja päivän pokemon on Snorlax vaan eipä tässä paljoa nukuta. Eikö tämä paska koskaan lopu..?

10903 - 28.1.2013 (arvosana: -71)

Täytän 24 vuotta piakkoin. Olen tällainen ihan hyvännäköinen kaveri, hyvässä kunnossa - kuljen salilla ja nyrkkeilen, esimerkiksi. Lisäksi harrastan musiikkia, eräilyä, ja vastaavaa mielekästä mistä monet ihmiset pitävät, ikään katsomatta.

Olen kohtelias muille ihmisille, en ole kyyninen (en oleta että esim. kaikki tämän avautumisen lukevat ovat vakiona jotain vammaisia nettipeikkoja), pyrin kompromisseihin ja ymmärtämään muiden kantoja asioihin. Omaan tarpeeksi munaa sanoa että minulle ei vittuilla, ja sanon sen tarpeen tullen kovaan ääneen. Todennäköisesti se menee ensimmäisellä kerralla perille, koska olen tällainen iso ja tatuoitu äijä. Vaikka olenkin aika ”karu” ilmestys tietyllä tasolla, olen silti älykäs, ja kiinnostunut esim. biologiasta, psykologiasta, ja keskustelutaidosta. Eli en toisaalta siis ole mikään tyhmä pullistelija.

Mutta kyllä, muakin vituttaa. En tullut tänne siis leuhkimaan, vaan perustelin miksi MINUSSA ei toisaalta pitäisi olla vikaa. Olisi ihan turhaa kirjoittaa tänne, jos olisin itse aiheuttanut ongelmani.

Vaikka olen kaikin puolin vähintäänkin hyvä tyyppi, minulla käy aivan uskomattoman paska tuuri naisten kanssa. Törmään aina pahimpiin kusettajalehmiin, jotka pilaavat suhteen kohtuuttomilla vaatimuksillaan ja tappioasenteellaan. Ongelmaa ei olisi, jos nämä ihmiset toisivat tämän ikävän kantansa/luonteensa esille jo suhteen aluksi, mutta monella itsekkyys on niin hyvin sulautunut sinne luonteeseen, että on mahdotonta huomata sitä tutustumistilanteessa. Se on luonnollinen osa heitä, eikä sitä näe päällepäin viettämättä näiden naisten kanssa tiivistä arkielämää.

Aiheutanko tämän itse? En. Ja se vituttaa minua. Se, että MINUN kohdalla täysin järkevänoloiset naiset alkavat pelleilemään, ja joudun pistämään naista pihalle puolen vuoden välein. Sukulaisilla on suunnilleen sellainen kuva minusta, että käytän naisia reikinä, mutta sekään ei kyllä pidä paikkaansa. Haluaisin vain sitoutua loppuiäkseni, mutta ihmiset ovat nykyään niin perseestä, että kuollessani olen varmaan ehtinyt tapailla paria sataa naista, siihen oikeaan törmäämättä.

Ja ei, en pihtaa seksiä, en ole huono sängyssä, enkä ole pienivehkeinen. Päinvastoin.

Taidan olla kusipäämagneetti.

10902 - 28.1.2013 (arvosana: -23)

Ketuttaa niin perkeleesti istua täällä työssäoppimispaikassa päivästä toiseen, kolme viikkoa mennyt ja vielä 12 jäljellä. Aika matelee niiiiin hitaasti että kohta lähtee järki! Ei siitä voi olla vasta 5 minsaa kun katsoin kelloa, siitä on vittu jo tunti. Mutta kun ei... Ampukaa mut.

10901 - 28.1.2013 (arvosana: -55)

Kaikki nimet tarinassa muutettu

Mulla ei vissiin ikinä taida onnistua mikään naisten kanssa. En sanoisi itseäni komeaksi mutten taida rumakaan olla. Jokin minussa kuitenkin on ettei naiset nappaa ihan heti jos vertaa joihinkin kavereihin. Liekö ongelma sitten personallisuudessani vai missä, ei voi tietää. Intissä olo ei ole paljoa auttanut sillä se syö ison osan ajasta ja silloin kun on vapaata on yleensä melkoisen väsynyt. Monta kertaa on ollut jotain juttua joka on katkennut lyhyeen saman illan aikana, nainen joka ei ole ollut kiinnostunut tai sitten ei mitään tapahtumaa koko illan aikana. Eilinen tosin sai koko maailmani romahtamaan, en nimittäin osannut odottaa asioiden menevän näin paljon päin helvettiä.

Vanha lukioni järjesti oppilaille ja opettajille illallisen ja jatkot päälle. Vanhoja oppilaita kutsuttiin jatkoille. Itse olin lomilla pitkään aikaan eikä ollut paljoa muutakaan tekemistä joten mikä ettei, saa tavata vanhoja opettajia ja joitakin oppilaita nuoremmasta ikäluokasta jotka ovat tulleet tutuiksi. Kavereiden kanssa lähdettiin baariin ja sieltä sitten yhdentoista aikoihin lähdettiin eteenpäin ehtiäksemme illallisten jatkoille ajoissa. Tunnelma oli melko hyvä tässä vaiheessa vaikka ystäväni, kutsutaan vaikka nimellä Antti, oli jo juonut melkoisesti.

Saavumme varsinaisiin bileisiin. Vastaan tulee joitakin vielä lukiossa olevia oppilaita jotka kyselevät heti mitä teemme heidän juhlissaan. Loppuksi kaikille kyllä selviää että vanhempiakin oppilaita oltiin kutsuttu jatkoille. Jatkan matkaani ulos röökille. Vastassani on yksi tyttö vanhalta luokaltani, kutsutaan nyt vaikka nimellä Essi, joka oli vaihto-oppilaana jenkeissä puolisen vuotta ja jäi täten suorittamaan lukiota neljään vuoteen. Yllättävää kyllä Essi innostuu nähdessäni minut. Juttelemme vähän niitä näitä, kerron vähän mitä kivaa on tullut tehtyä tämä edellinen puolikas vuosi. Poislukien minun intin käyntiä on tilanteemme melko samanlaiset. Molemmat olivat pitkään sillä kannalla että tupakointi on saatanasta ja tässä sitä nyt ollaan, molemmat polttaa, nauttii siitä ja juttelee mukavia keskenään. (En toki mainosta tupakointia, älkää toki aloittako turhaan mutta ei se ihan pelkkää paskaa ole. Toki keuhkosyöpä etc. mutta mukavaa ajanviettoa) Käy ilmi että Essi aikoo hakea opiskelemaan samaa ainetta kuin mihin minulla jo on opiskelupaikka valmiina. Olen innoissani.

Päädymme sisälle tanssimaan. Jos olisi ollut enemmän rahaa olisin tässä vaiheessa tarjonnut juoman mutta ikävä kyllä lompakkoni näyttää suhteellisen tyhjää. Ostan lonkeron ja juomme sen Essin kanssa vuorotellen samalla puhuen mukavia pöydän ääressä. Tajuan että tuhlasin juuri tasan viimeiset rahani tuohon juomaan. Ei mitään hajua miten olen menossa kotiinpäin täältä. Noh, vähät siitä, kyllä minä pärjään hyvin. Jutellessani Essin kanssa illan aikana olen saanut sanotuksi kaikenlaista mukavaa kuten että olisin todella mieluusti tanssinut hänen kanssaan vanhojen tanssit ellei hän olisi ollut vaihto-oppilaana ja todella tykkäsin hänestä ihmisenä. Tämä on melkein liian täydellistä ollakseen totta, ei minulla voi olla näin hyvää tuuria naisen kanssa.

Vähän myöhemmin olemme taas ulkona tupakalla. Tällä kertaa jonkin aikaa kadoksissa ollut kaverini Antti ilmestyy paikalle. Juttelemme vähän niitä näitä. Alkoholilla lienee osuutta asiaan mutta jostain syystä en huomannut ollenkaan Antin yhtäkkiä ängenneen hyvin lähelle Essiä. Vähän liiankin lähelle. Seuraavaksi havahdun siihen että Antti on sanonut jotain Essille ja he seisovat nyt edessäni vetämässä kielisuudelmaa. Mitä helvettiä juuri tapahtui? Pääni menee ihan sekaisin tunteista. Tekee mieli itkeä, huutaa, repiä Antti helvettiin siitä tai muuten vain kadota paikalta ja sulattaa totuus että tähän tämä taas meni. Poltan hermosavut ja menen sisälle istumaan ja miettimään mitä helvettiä nyt teen. Toinen kaverini tulee vähän keskustelemaan kanssani ja selitän nopeasti tilanteen. Ehdotuksena tulee mennä vetämään turpaan Anttia mutta se ei vain sopisi tyyliini enkä kykenisi siihen vaikka mieli tekisi. Etsin Antin käsiini ja ilmoitan että olisi vähän asiaa. "Joo tota mä olin about koko illan jutellu ton Essin kanssa ja oli vissiin vähän juttuakin..."

Antti tajuaa tapahtuneen. Selitykseksi tulee ettei hänellä ollut hajuakaan mitä minulla oli meneillään ja oli epätoivoisesti etsimässä naisseuraa päästäkseen mentaalisesti eroon yhestä toisesta tytöstä joka on jäänyt vaivaamaan. Kuulostaa ehkä typerältä mutta uskon Anttia, hän nimittäin ihan oikeasti näyttää olevan pahoillaan ja uskon hänen kertovan totuuden. Toinen seikka on sitten oliko Antin käyttäytyminen mulkkumaista vai ei vaikken itse olisi liittynyt asiaan mitenkään. (kyllä oli)

Itselläni on mieli maassa, tekee vaan mieli vajota jonnekkin kauas pois ja Antin tajuttua tilanteen on hänelläkin tunteet vähän samaa luokkaa. Kummallakaan ei ole hajuakaan miten tämä tilanne järjestetään kuntoon. Bileet ovat jo loppumassa ja kaikki ovat jo melko väsyneitä. Päätän etsiä Essin käsiini saadakseni edes jotain selvää asioista. Löydän Essin kaverin joka ilmoittaa olevansa lähtemässä ja että Essi lähti jo. Jahas. Se siitä sitten. Menen ulos tupakkapaikalle kiroamaan elämää, itseäni, Anttia, inttiä ja ihan kaikkea. Toinen kaverini ja Antti häipyvät paikalta pahoitellen tilannetta ja toivottavat onnea kotimatkaa varten.

Loppujen lopuksi sain kyllä kyydin kotiin joten siitä ei tullut mitään ongelmaa. Jälkeenpäin (eli siis koko tämän sunnuntaipäivän) olen miettinyt vähän kaikkea eiliseen liittyen. En vain voi käsittää miten Antti ensinnäkin kehtaa vain tulla kenen tahansa tytön luo ja minuuttia myöhemmin olla keskellä kielisuudelmaa. Toki alkoholilla oli osuutta asiaan molempien osalla mutta silti, seisoinhan itse kuitenkin ihan vieressä. Toiseksi olen miettinyt että mitähän helvettiä Essi. Miksi teit tämän. En toki itse ollut vielä ennättänyt tehdä isompaa liikettä mutta olihan meillä sentään ollut mukavaa koko ilta.

Aina ei voi onnistua ja joskus voi näemmä epäonnistua oikein urakalla. Anteeksi pitkästä tekstistä jossa taisi olla vähän turhan paljon yksityiskohtia... noh, mikäs siinä, nyt on ainaki avauduttu asiasta ja jos totta puhutaan niin ei paljoa vielä ainakaan ole helpottanut. Pitäisi saada mahdollisuus puhua ihan selvinpäin kahden kesken Essin kanssa... olen nimittäin taas kerran hyvin vahvasti ihastumaan toiseen ihmiseen.

Mainittakoon nyt vielä että nimet tässä tarinassa olivat muutettuja.

10900 - 27.1.2013 (arvosana: 11)

Nyt lähtee... Ja ihan kaikki mitä tän illan aikana mieleen tulee.

Aloitetaan vaikka unen laadulla. Nukahdan hyvin mutta herään todella helposti. 2-3 kertaa yössä ilman syytä ei ole ihme. Ei siinä kauheasti unta kerry, aina väsyttää.
Mahdollisesti tämän takia jäin kofeiinikoukkuun. Vieroitusoireita tolkuton päänsärky ja masennus.
Tai siis se pahenee ilman kofeiinia.

Sitten... Vainoharhaisuus. Alkaa ahdistamaan jos joku on selän takana. Oli tuttu tai tuntematon, kyseenalaistan sen motiivit. Kerran oma sisko käveli selän takana ja pelkäsin että kohta se tekee jotain.

Oma (anti)sosiaalisuus... Voi tietysti johtua ihmispelosta. Mutta kuitenkin, miten niitä ystäviä saa? Tai miten saa pidettyä ne? Hieman se alkaa vituttamaan kun entiset läheiset kaverit ei enää pidä mitään yhteyttä eikä enää edes vastaa viesteihin.
Tuntuu kuitenkin siltä että tarviin välillä sen oman hetken.

Pitkäaikainen masennus. Vuoden olen sen tiedostanut, mutta mitä muistelen "teiniangsteja", niin varmaan 5 vuotta jo takana... Ennen luulinkin että osaisin sanoa syyn, mutta eihän se niin mene. Jos tietää syyn, niin silloin syy eliminoidaan ja kaikki on taas ok. Tai sitten diilataan sen kanssa. Thats it, over and out.
Masennus se on silloin kun ei ole näkyvää syytä.
Ja vituttaa tuon sanan väärinkäyttö. "Vuoronvaihto oli myöhässä, masentaa". Saatana! Se on sairaus, eikä mikään yksittäisen tapahtuman jälkipuinti.

Sekään ei kauheasti miellytä kun ei osaa pitää suutansa kiinni kännissä. Ties mitä olen hölissyt ja vituttaa kun salaisuudet ovatkin yhtäkkiä julkisuuksia.

Vooi. Vasta vuosi sitten "löysin itseni". Nyt olen katkera kun en tajunnut asioita aikaisemmin, ja kun joku sanoo tehneensä jotain joskus 2008 tjs niin alkaa miettimään kun itse oli vielä tietämätön itsestään ja näistä muista. Ja olisi halunnut olla x kauemmin.

Jos joku lukee pitkiä juttuja niin kuin minä niin se lukee ainakin tiivistelmän.
Uniongelmia, mielenterveysongelmia, valtavirrasta poikkeavia fetissejä, itsetuhoista ajattelua ja toimintaa.

10899 - 27.1.2013 (arvosana: -1)

Vituttaa ahdasmieliset idiootit. Vituttaa koulukiusaajat. Vituttaa tyhmät ihmiset joiden kanssa ei voi keskustella mistään asiallisesti. Vituttaa himouskovaiset jotka tuomitsee kaikkia muita paitsi itteään.
Vituttaa ilkeet ihmiset ja niitten typerät hännystelijät.
Vituttaa ihmiset jotka on aina tunkemassa naamaansa muitten asioihin.

Eniten vituttaa se, että mä en osaa jättää näitä pellejä omaan arvoonsa ja annan niitten käydä hermoille päivä päivältä enemmän.

10898 - 27.1.2013 (arvosana: 3)

Vituttaa, että oon ihastunut samaan ihmiseen liian kauan, ja se ei koskaan oo vastannut mun tunteisiin. Asiaa ei auta se, että ollaan molemmat samaa sukupuolta ja hyviä kavereita - toinen meistä on homoseksuaali, ja toinen hetero-, ei varmaan oo vaikea arvata kumpi on kumpi.
Mun fiilikset on olleet olemassa yli kymmenen vuotta. Jep! Kymmenen! Ja tosi monet mun lähipiirissä tietää tästä mun yksipuolisesta 'rakastumisesta', ja joinain päivinä en itsekään tiedä että miksi en vain lopeta koko helvetin ystävyyttä, kun silloinkin kun saan pidettyä fiilikset kasassa, niin kuitenkin pelkään että koska oon taas ihan lääpälläni ja meen taas tunnustamaan fiilikseni.
Oon kertonut kyseiselle ihmmiselle mun fiiliksistä about kolme kertaa. Se on aina lytännyt mut täysin. Ja oon aina pelännyt että ystävyys katkeaa.
Enää en usko että se on edes ystävyyttä, nykyään uskon että se viettää aikaa mun kanssa vain siksi, koska kaipaa välillä seuraa ja mä satun aina sanomaan 'okei' kaikkeen, koska en osaa sanoa 'ei käy'.
Oon säälittävä.
Haluaisin pitää loman omasta elämästä ja omista sosiaalisista kuvioista, kadota jonnekin ulkomaille ja etsiä ihan kenet tahansa ihmisen, josta voisin tykätä niin että saisin vastarakkautta.

Haluan ihastua, niin että se toinen ihastuu takaisin.

10897 - 27.1.2013 (arvosana: -82)

No ärsyttää ku oon mutsilla käymässä ja se ei ikinä anna mun olla rauhassa täällä. Vittu. Miksi se pyytää mua tänne, jos sen pitää olla koko ajan vmäinen, aukoa päätä eikä voi antaa mun olla sekuntiakaan rauhassa ja sit kitisee aina puhelimessa, "Olis niin kiva ku olisit vähä kauemmin. Kyllä sä voit täällä opiskella." VITUT. Mutsi, haloo, mulla on ADHD, luuletko että pystyn vittu tekemään mitään, jos koko ajan häiritset siinä, koko ajan keskeytät mun ajatukset ja pyörit ku puolukka pillussa, jumalauta. Meni taas sunnuntai pilalle.

10896 - 27.1.2013 (arvosana: -41)

Vituttaa pitkä A(pakko)-ruotsi. Miksikö? Hae interwebistä vastaus siihen, jos et itse sitä tiedä! Googlaa vaikka samalla perustelut sille, miksi tuollaista paskaa kuunnellaan aivan turhaan kouluissa.

10895 - 27.1.2013 (arvosana: -46)

Ihmiset jotka hokee että mä olisin paska vanhempi koska mä oon liian vihaavainen.

Se että mä tahtosin salasesti murhata osan lapsuuteni koulukiusaajistani ja muista mulkvisteista ei tarkota että mä opettasin lapsiani sellaseen.

Mun lapsista tulis tavallaan melkein jotain hippiajattelijoita koska toivosin että EHKÄ se maailma ei kohtelis mun lapsia yhtä paskasti kun mua ja mä ehkä menisin ylireagointiinkin jo pikkuasioista jos joku tekis pahaa mun lapsille.

Toisaalta jos mun lapsista kasvais kusipäisiä mulkkuja niin en tiedä miten mä niitä sitten kestäsin.

Nykymaailma on liian julma ja vihaisa lapsille, aina jostain löytyy joku 50-vuotias kukkahattu kitisemässä kun homot pilaa lapset (paskaa, ihmiset pilaa, ei homot) ja kuinka sotapelit opettaa väkivaltaa (joo, vääristyneen kuvan kivusta ja väkivallasta ne kyllä antaa tavallaan muttei ne ihmisistä tee väkivaltasia ellei jossakin ole vikaa).

Olipas taas tarpeellinen avautuminen.