10927 - 31.1.2013 (arvosana: -16)

Vituttaa ripuli, joka on kestänyt jo aamusta lähtien.

10926 - 31.1.2013 (arvosana: 10)

Olen parisuhteessa oleva nainen ja meillä on yhteinen lapsi. Silti minusta tuntuu että olen yh äiti koska isä harvoin silloin kotona kun lapsi hereillä eikä myöskään silloinkaan osallistu lapsen hoitoon kun on kotona ja lapsi hereillä...
Mieheni pettää minua alvariinsa, en voi lähteä suhteesta koska ajattelen lastamme, mieheni myös kännissä huutaa ja "kurittaa" minua kun olen jättänyt jonkun pienen asian tekemättä (astiat pöydällä tai pölyt pyyhkimättä). En voi lähteä minnekkään. Silti rakastan tätä kusipäätä enemmän kuin mitään muuta... Olen toivottomassa tilanteessa.. En jaksa tälläistä.. Sydän ei kestä, ei ole ketään jolle puhua.. Mieli on aivan sekaisin...

10924 - 31.1.2013 (arvosana: -63)

vituttaa nii saatanasti toi Helsingin Vallilassa asuva haisulieläin joka omasta mielestään on hygieniapassin saanut hyvillä arvosanoil.....
mitä vittua!!! siis ei vitus oo hygieniaton, paskainen, leiska.
Suihku? mikäs vittu se on??
Karulle scheisselle myötäävä nuori mies kuitenkin on
potentiaalinen tajuaja.
Ja sehän tässä saatana vituttaakin.
Saatana iso mies!! eikä osaa minkäänlaisia käytöstapoja,
omaa mielestään todella ovela juttejen kertoja.....
-todellisuudessa läpikatsottava patologinen papupata.

VITTTUUUUUUU !!!!!!!

10923 - 30.1.2013 (arvosana: -39)

Olen tyttö. Olen ollut ihastunut yhteen parhaista ystävistäni n. puoli vuotta ja sain kaksi viikkoa sitten tietää, että hän - varmasti vastoin kaikkia todennäköisyyden lakeja! - on myös homo (en pidä sanasta lesbo) ja ollut ihastunut minuun jo pidemmän aikaa.

Kaksi viikkoa pelkkää onnea tuon ihanan ihmisen kanssa. Elämäni parhaat kaksi viikkoa.

Tänään tulin sitten kotiin ja äiti ilmoitti innostuneena: "Hei, me muutetaan sitten parin kuukauden päästä vuodeksi Kanadaan isän työn perässä, kuten silloin viime vuonna mietittiin. Eikö ole mahtavaa?"

Minä en koskaan kiroile, mutta joku saattaa uskoa, että nyt tekisi mieli.

10922 - 30.1.2013 (arvosana: -40)

Olen suuruudenhullu, megalomaanikko.
Haluatteko kuulla tulevaisuuden suunnitelmani? Tavallaan olen haaveillut maailman herruudesta jo jonkin aikaa, mutta tajuan kuinka epätodennäköistä moinen on, joten ajattelin tyytyä mm. muuttamaan maailmaa radikaalisti (tosin parempaan suuntaan) ajatuksineni, joita tosin toisten ihmisten on vaikea ymmärtää ellen selitä niitä heille itse sillä ovathan ne tavallisen ihmisen ulottumattiomissa.
Joskus ajattelen että aivoihini on jonkun mutaation seurauksena muodostunut alue joka pystyy kiertämään ajattelun esteet joka rajoittaa tavallisen ihmisen elämää, pystyn mm. muuttamaan mielipiteitäni toteamalla ne itse vääräksi, voin siis muuttaa poliittista mielipidettäni, sekä lähes koko maailmankuvaani pääni sisällä käydyssä keskustelussa itseni kanssa, koska en ole kahlehdittuna normaalia ihmistä rajoittaviin itsepetoksen ketjuihin. Enkä myöskään ole rajoittunut näkemään maailmaa vain omalta kannaltani, vaan voin katsoa sitä miltä kannalta tahansa.


Tämä avautuminen on esimerkki tästä erinomaisuudesta. Tiedostan oman hulluuteni. Harva pystyisi samaan, vai mitä?
(mm. tämä ominaisuus tekisi minusta lyömättömän maailman valtiaan, valta tai raha ei kiinnosta vaan kyky auttaa muita, joten pyrkimuys on hyvä)

10921 - 30.1.2013 (arvosana: -59)

Mikä vituttaa?
Ihastus.
Enkä nyt tarkota että "yhyy oon ihastunu ja se ei huomaa mua, midä deen:D:D"
Vaan sitä tunnetta. Ihastua.
Olen ihastunut erääseen henkilöön ja tiedättekö mikä siinä on hauskaa? En ole ikinä puhunt ko. henkilölle, en koskaan sanonut sanaakaan, eikä se mulle.
Silti en epäröis hetkeekään vastata "kyllä" jos se tulis kysyyn että haluanko viettää päivän yhdessä.
Ajatelkaa.
Kuinka irrationaalinen tunne ihastuminen on. Periaatteessa sama kun jos olis joku mies (olen siis itsekin), johon ihan ilman mitään järkevää syytä tuntisin niin paljon "vetoa" että haluaisin olla sen ystävä vaikken olis ikinä edes jutellu sille.

Toisin kun rakkaussuhde, ystävyys kehittyy ajan kanssa sen perusteella jos molemmat nauttii toisensa seurasta ja muutenkin homma toimii. Se ei vaan tapahdu, toisin kun rakkaussuhde joka syntyy siitä että ensin tunnetaan hölmösti vetoa, ilman syytä, johonkuhun, josta sitten rakastutaan jos vietetään aikaa yhdessä tarpeeksi.

Oikeassa ihmissuhteessa kaksi henkilöä antaa anteeksi esimerkiksi luottamuksen pettämisen. Entä rakkaussuhde. Jos petät naistasi/miestäsi niin luuletko saavasi anteeksi. Luultavammin tulee pakit ja sitten vihataan toisiaan hamaan tulevaisuuteen. Pyöriikö siis kahden ihmisen rakkaussuhde vaan seksuaalisen luottamuksen ympärillä, eikö siinä ole mitään todellista kiintymystä, mitään muuta sidettä kun seksuaalisuus joka kenties on värittynyt toveruudella? Sen sijaan että se olis ystävyyttä joka on värittynyt seksuaalisuudella?

Onko tosiaan niin ettei mies ja nainen (hetero-tapauksessa) voi saada ihmissuhdetta joka pohjautuu puhtaasti johonkin aitoon? Tuntuu niinkun ei oltaisi samassa ulottuvuudessa ollenkaan. Fyysisesti ehkä, mutta ei ikinä voida saavuttaa samaa mitä kahdella saman sukupuolen henkilöllä voi olla.

Ajatelkaa, kuinka typerä koko mies/nainen konsepti on.

10919 - 30.1.2013 (arvosana: -49)

Vituttaa se että poikaystäväni ei ilmeisesti koskaan tule olemaan samanlainen kuin muut! Psyykkeeni ei kestä sitä, enkä muutenkaan jaksa enään tätä paskaa.

10918 - 30.1.2013 (arvosana: -84)

Ärsyttää kun en ole onnellinen nykyisen mieheni kanssa. Eroan ja otan aina uuden ns "laastarin" tälläkin hetkellä kaipaan toisen luo. Nykyiseni on kauan kaivattu mies, vaan en jaksa enään häntä. MITÄ VITTUA MÄ TEEN?

10917 - 30.1.2013 (arvosana: -77)

Vittu miten idiootti voin olla, kun ei vaan mee perille mitä mulle sanotaan ja uskon parasta vittu koirastanikin. Se on joskus kauan sitten mutustellut alushousuja, mut viimeaikoina se on alottanut taas. Parien pökien jälkeen tajusin vihdoin piilottaa yleensä huoneeni lattialle jättämät vaatteet, jos en niitä ehtinyt pois viedä. Kaiken muun jätin paikoilleen. Yhet pyjamanhousutki meni haaravälistä, mut mä en uskonut et se normihousuja rupeis syömään, vaik äiti niin varoittelikin. No, tänä aamuna mä annoin sen olla mun huoneessa vahtimatta ihan pienen hetken. Myöhemmin sit ku olin menossa pukemaan, tajuan että mun yksien parhaiden housujen haaravälissä on mieletön märkä aukko. VITTU SAATANA. Rupesin oikeesti itkemään, mun housut on kaikki aika vitun paskoja ja nyt mul on tyyliin oikeesti vaan yhet täysin ehjät housut, mut neki on vittu kukalliset eikä niitä voi käyttää kaikissa asukokonaisuuksissa. Saatana! Noi nyt syödyt housut oli vieläpä ostettu alennuksesta ja oikeesti ihanat, yks vittu parhaista löydöistä ikinä.

Niin turhauttavaa, oli kokonaan omaa tyhmyyttä ja vittu en koskaan oo ollut näin vihainen koiralleni. Mul on huono omatunto, meil ei oo hirveesti rahaa ja nyt joudun varmaan oikeesti pyytää äidiltä rahaa uusiin housuihin. Voi helvetti. Voi helvetti. Rupeenkin tästä nyt pelastamaan kaikki muut housut, joilla on toivoa. Mä en vittu kestä. Ja niin, just kun olin menossa ulos koiran kanssa, kyykistyin laittamaan sille hihnaa ja NÄÄ VITUN PASKAT FARKUT, JOTKA MUN OLI PAKKO OSTAA JOSKUS ALENNUKSESTA JA JOTKA OLIN VAAN NOPEESTI VETÄSSYT JALKAAN REPES VIEL ENEMMÄN. Ois se vitun koira saanu syödä nää, eikä niitä hyviä housuja. Vittu mä oon tyhmä.

10916 - 30.1.2013 (arvosana: -38)

En tiedä olenko sairas. Tykkään chattailla (filippiiniläisten) naisten kanssa netissä, luvata ummet ja lammet ja kuutkin taivaalta ja nautin tästä kovasti. Erityisesti nautin siitä kun "pahoitan" mieleni ja nämä tytöt/naiset ovat todella pahoillaan kun luulevat että he tekivät jotain väärin :o

Vittu mä oon sairas.