11096 - 25.2.2013 (arvosana: -52)

Vituttaa mennyt ja vähän kaikki!
Usko omaan jaksamiseen alkaa rakoilla. Vituttaa tänne kirjoittaminen! Todellakaan ei tee mieli avautua, vaan enemmänkin kääntyä sisäänpäin ja saavuttaa valtaisa viha ulkomaailmaa kohtaan. Ulkomaailmakin osaa vituttaa! Vituttaa myös fakta, että netissä avautuminen todennäköisesti ei tuo helpotusta, vaan enemmänkin lukiessani kommenttiosaston ylimielisyyksiä/henkisiä masturbointitekstejä toisten kustannuksella olotilani on vaan tuskaisempi.

Syytän luokkien 3.-6. ala-asteen opettajaani. Stoori menee näin:
Kyseisen opettajan mielestä oli aina kiva aloittaa päivä morkkaamalla luokan hiljaisinta oppilasta ja suorastaan yllyttää luokkatovereita mukaan koulukiusaamiseen. Eipä kulunut kauaa, kun oleminen silmätikkuna alkoi syödä motivaatiota kaikista kys. opettajan pitämistä tunneista (Lukuaineet ja liikunta). Keskityin koulussa taideaineisiin ja nautin musiikintunneista ja kuvaamataiteen määrästä.(Luokkani oli kuvaamataidepainotteinen). Vapaa-aikani vietin koulun ulkopuolisten kavereiden kanssa, johtuen suuresti koulun sijainnista. (Asuin helvetin kaukana luokkatovereista, toisellapuolella kaupunkia) Tunsin oloni melko ulkopuoliseksi aika-ajoin koulussa. Luokkani oli muuten varsin mukava. kiusaamista koin vain oppitunneilla.


Kaduttaa niin vitusti, etten sillon todellakaan uskaltanut sanoa tähän mitään vastaan, vaan esitin kaiken olevan hyvin. Kuvittelin tällöin kaiken olevan normaalia ja hyväksyttävissä rajoissa. Vaikka samalla en edes osannut käsitellä, kuinka pahalta tämä tuntui ja kuulumattomuuden tunne seurasi pitkälle elämässä.

Yläasteen puolivälin tienoilla nämä tuntemukset alkoivat kääntyä auktoriteettien kyseenalaistamisen suuntaan ja kouluhan tässä kärsi. Motivaatio oli täysin nollassa, poissaoloja kertyi, mutta kuitenkin yhdeksännen luokan keväällä nostin keskiarvoni viiden rajapinnasta seiskaan. Motivaatio ja innostus oli silti poissa. Yhteishaussa en saanut opiskelupaikkaa, vaan jouduin itse omatoimisesti hakemaan kesän loputtua opiskelupaikka toiselta paikkakunnalta. Tietojenkäsittelyn perustutkinnon valitsin, koska tämä oli ainoa jota edes etäisesti sietäisin. Näpertelin koneen kanssa kuitenkin vapaa-ajalla paljon. (Muut jämäpaikat koostuivat puusepästä veneenrakennusalantutkintoon.) Valehtelin itselleni tämän alan sopivan minulle.

Tässä koulussa sitten meni melkein 4 vuotta elämästäni. Olin jonkinkaltainen sekoitus mallioppilasta ja oppilaanohjaajan/kuraattorin painajaista. Poissaoloja kertyi, mutta kuitenkin suoriuduin jokaisesta kokeesta joihin osallistuin mallikkaasti. Vapaa-ajalla tasapainoilin kamppailulajien harjoittamisen ja ajanviettoon silloisen tyttöystävän kanssa. Kuitenkin jo toisella lukukaudella poissaolojen runsautta käytiin läpi monesti ja kuitenkin uskottelin aina kuraattorin/opettajat 'löysäämään köyttä' ja tätä lusmuilukoulunkäyntia ja roolileikkiä jatkui sitten niin pitkään, että opintoja en saisi korvattua millään enää. Kolme ja puolivuotta elämästä hukkaan. Paperin saannin esti suorittamaton liikunnankurssi.

Tällä hetkellä istun himassa pelkkä peruskoulun päättötodistus tutkintona ja ikää 21-vuotta... Mitä tehdä, kun mikään ei tunnu omalta? Koko tekstin ajan teki mieli vetää täysi itsesääli päälle ja tyyliin alkaa pillittää. Koitin pitää tekstin kuitenkin luettavalla tasolla. Teidän iloksennehan nämä ovat täällä!

11095 - 25.2.2013 (arvosana: -26)

Kertokaa mulle:

Voisitte olla kuka tai millainen tahansa täällä netissä, mutta valitsette hahmoksenne täydellisen idioottikusipään. Onko tämä siksi, ettette muuta osaa olla eikä teistä mitään muuta tule, vai miksi?

11094 - 24.2.2013 (arvosana: -22)

Vituttaa, kun en jaksa paneutua mihinkään pitemmäks aikaa. Aina jokin kiinnostaa hetken ja sitten ei enää. Tuntuu että kaikilla muilla on jotain, mitä ne aktiivisesti tekee; joku harrastus, joku pitkäaikanen kiinnostuksen kohde, joku peli, jossa ne on hyviä, tai edes kaveriporukka, jonka kanssa säännöllisesti viettää aikaa. Ite jos kokeilen jotain harrastusta, niin innostun siitä ehkä max. kuukauden parin ajaksi ja sitten en enää jaksa. Nettipeleille en jaksa omistaa aikaani ja se sitoutuminen alkaa pian ahdistaa. Jos tutustun ihmiseen, en halua jakaa hänen kanssaan enää paljon mitään alun jälkeen eikä hänen seura pian enää kiinnosta. Teen säännöllisesti vain pakolliset koulujutut. Jos jostain innostun, niin se ei koskaan kestä. Tuntuu pahalta, kun näyttää että kaikilla muilla esim. netissä on jotain säännöllistä: vaikka blogi tai taideharrastus tai vakkarikeskustelupalsta. Itseä alkaa jokainen pian kyllästyttää. En tiedä, miksen saa mistään otetta.

11093 - 24.2.2013 (arvosana: -25)

mulla on pska olo,koska työssäoppimispaikassa oon mokannut aika monta kertaa,tuntuu et olisin vaan siellä eessä pyörimässä,enkä osaa mitään. Surullista koska,olen yli 20 ja pitäisi jo osata jotakin,kun oon ollu siellä jo aikaisemminkin työssäoppimassa ja kesätöissä

11092 - 24.2.2013 (arvosana: -20)

Vituttaa menkat! Ällöttävät, limaiset, sotkevat, kivuliaat, haisevat ja ilmavaivoja aiheuttavat menkat! Hankkiutuisin eroon koko kohdusta jos suinkin vain voisin, en minä kakaroita halua kuitenkaan! Ja en (tosiaankaan) ole teini enää, menkoista on tullut jo kärsittyä kohta.. 15 vuotta. Oho. Hyi kaikkea. Ukkoa ne ei haittaa, mutta itteä ällöttää ajatuskin seksistä menkkojen aikana. Yök. Vaihtaisin mieheksi, mutta ukkoni ei tykkäis.. Ehkä saan sen käännytettyä, hmm..

11090 - 24.2.2013 (arvosana: -7)

Joskus tuntuu että mä vaan vihaan kaikkia ja tekis mieli vaan häipyä johonkin..

11089 - 24.2.2013 (arvosana: -90)

vituttaa se kun on tylsää!!!

11088 - 24.2.2013 (arvosana: -50)

Vituttaa kuunnella puhetta, jossa joka toinen sana on NIINKU.

11087 - 24.2.2013 (arvosana: 18)

en ymmärrä miks kaikkien pitäis sopia siihen yhteen muottiin. en ymmärrä. mistä vitusta tällanen ajattelutapa on tullu?

11086 - 24.2.2013 (arvosana: -72)

Vituttaa vähän väliä se mun sisko. Tuun aina vihaiseksi silloinki vaikka ei tapella kumpi on parempaa musaa: Metalli vai pop. Mutta kun tää asia tulee mieleen, niin väkisin tulee se viahn tunne.

Se aina ite aloitta tappelun esim näin: ''Mikko kuuntelee tätä: bum bum bum bum...Siis helvetti onko se nii ihmeellist et mä en tykkää yliarvostetusta kaupallisesta popist vaan tykkään oikeilla soittimilla soitettavasta taiteellisesta metallista.

Aina sen argumentit koskee ensin hevareitten ulkonäköö: ''kaikki hevarit pukeutuu mustiin'' Siis OMG voi kamalaa. Sillä on ittelläänkin mustii vaatteita. En voi kuin ihmetellä sen kauheeta tuomitsevuutta ja ennakkoluuloisuutta. VITUN KUKKAHATTUTÄTI mikset anna mun kuunnella mun lempimusaa. Kaiken täytyy olla vaan Lady Gagaa ja Pendulumii voi helvetti!!!! ja: ''Hevarit on masentuneita ja likaisia'' Siis helvetti mihin toi väite perustuu. Mikä rooli on sitten sillä pään heilautuksella? Masennus? No ei vitun pikkuaivoinen paska idiootti, joka tajuaa vaan poppia ja teknoa. Ja näyttääkö Nicki Minajin vihree tukka, pellemeikit ja silariperse paremmalta. HYI KUVOTUS OKSENNAN!!!

Kun sanon että sanoisi nyt jotain siitä MUSIIKISTA. ''Se ei oo laulamista kun huutaa mikkiin'' Voi helvetti pitääks huutaa sitte perseeseen ja onko autotunen käyttö lahjakasta laulamista.''Mäkin osaan mennä huutamaan'' No etkä osaa. Miks ei voi olla eri laulutapoja. Kuunnelkoon rauhassa yksinkertaista tylsää musaaa jossa ei enää tarvi osata laulaa. Joka kerta joudun perustelee miks metalli on parempaa:
Monimutkaisuus: kitaralla monimutkaisia sointuja, rummutus nopeaa ja teknistä, samoin basson soitto ja vokaalit eivät oo helppoi.
Monipuolisuus: 20 eri alalajia
Sanoitukset: koskee vaikka mitä: sotaa, yhteiskuntaa, mytologiaa, luontoa, historiaa... ja popissa lauletaan vaan rakkaudesta, panemisesta ja ryyppäämisestä
Laulu: ei pelkkää örinää ja huutamista. Kuuntele vaikka Black Sabbath tai Helloween. Huuto- ja örinävokaaleihin tarvii PALJON ENEMMÄN harjotusta kuin johonki Adelen tavalliseen laulutapaan.
Kiitos ja anteeks!