6962 - 4.11.2011 (arvosana: -37)

ketuttaa kun jotkut urpot luulee olevansa kovinki ihania.

6960 - 4.11.2011 (arvosana: -93)

Helvetti mitä paskaa. Aloin kuntoilemaan ja oon päässy jo hyvään alkuun. Mutta, tänään pelattiin koulussa jalkapalloa ja vahingossa astuin sen pallon päälle kun laukkasin sen perässä, ja enköhän rojahtanut selälleni ja nilkkakin vinksahti. En taida vähään aikaan urheilla. Saamari

6959 - 4.11.2011 (arvosana: -67)

Se että kieliä on niin vaikea oppia. Kyllä, nautin siitä kun opin puhumaan hyvähkösti jotain kieltä. (Olen kai ainut teini joka oikeasti tykkää opiskella kieliä, vaikkei se Ruotsi aina mitään heraa ole.) Kielipääkin toimii, muttei muisti ei millään.

6958 - 4.11.2011 (arvosana: -46)

VITTU KU VITUN VITUN HEMMETIN _super_mario_bros ON NIIIIN paska peli ÄÄÄ en IKINÄ pääse sitä linnaa läpi JUMALAuTA miks vitussa sen saatanan ruman hirviön pitää syöstä TULTA SAATANAA!

6957 - 4.11.2011 (arvosana: -39)

vituttaa kun aina unen hyvässä kohdassa herää ja jää juonenkäänteet näkemättä. ärsyttää myös se, ettei herättyä koskaan muista mitä unta näki.

6956 - 4.11.2011 (arvosana: -55)

Vituttaa vesamattiloiri.

miten helvetissä ihmiset voi pitää sitä hyvänä tulkitsijana tai laulajana ylipäätäänsä?

menet minne tahansa ja teet mitä tahansa niin aina törmäät johonkin kappaleeseen jonka loiri on raiskannut! Sen uskomattoman ärsyttävä tyyli tehdä kaikesta helvetin ylitaiteellista saa meikäläisen sappikivet räjähtämään. Ja se että se yrittää kaikesta saada niin "koskettavaa" ja "tunteikasta" saa aikaan sen että se murahtelee ja röhkii koko biisin läpi ja itkee vielä räkäsesti päälle. eihän sillä edes ole mitään lauluääntä? silti se raiskaa väkisin kaikki oikeasti hyvät kappaleet. Juha Vainiokin joutunut loirin kivityksen uhriksi! ei hyi saatana miten laatta lensi ku kuuli loirin murahtelevan albatrossin läpi. ei helvetti mikä möhömaha ja se luomi sen otsassa räjähtää varmasti hetkellä millä hyvänsä! ja joululaulut on oma lukunsa, kuuntelen Matti Eskon täydellistä tulkintaa mistä tahansa joululaulusta ja kun vertaa vesamattiloiriin niin loirin ääni kuulostaa samalta kuin jorpakosta heränneen juopon jolta on lyöty hampaat kurkkuun ja tungettu löysää paskaa suu täyteen. youtubessa katsoo kommentteja mitä vesamattiloirin videoissa on niin ne saa myötähäpeän ja räkäisennaurun sekoituksen aikaan. "tästä alkaa karskikin mies kyynelehtiä" "voi tuota vesamattia, tulkitsee täydellisesti ja niin ihanan syvällisesti" "en voisi elää ilman vesamatin sydäntä riipaisevaa tulkintaa". voi kehveli sentään.

Odotan vaan kauhulla sitä kun loiri heittää veivinsä, en helvetissä tuu kestämään sitä mediamylläkkää mikä siitä syntyy! kaikkialla soi vesamattiloiri ja kaikkialla näkyy vesamattiloiri ja kaikki puhuu vesamattiloirista ei helvetin helvetti!

ja huomatkaa nyt perkele että tässä vuodatuksessa puhuttiin vain vesamattiloirin """""""laulusta"""""""" eikä sanaakaan näyttelystä.

6954 - 3.11.2011 (arvosana: -57)

Tahtoisi matkustaa joksikin aikaa asumaan (vuosi pari tai vähemmän jos ei pärjäisi) ulkomaille, Amerikkaan. Englannin kieli kyllä menee, mutta sitten taasensa ei tiedä, mieli on vahva lihas heikko.

6952 - 3.11.2011 (arvosana: -42)

voi että vituttaa ja ahdistaa ja itkettää jne (no okei ei nyt ihan sentään)... mä en tiedä mikä musta vois tulla "isona". ja näin abina ois ihan hyvä vähitellen tietää minne sitä hakis. on se vaikeeta tää elämä-.-

6951 - 3.11.2011 (arvosana: -28)

Aamu 8: pväkoti-ikäisen ihmisen kehityskeskustelussa menee höpöhöpö ja lässyn lässyn kaa reilu tunti. Ei mulla mihinkään kiire ois ollutkaan... Olisi vituttanut enemmänkin jos asiat ei olisi ollut kehitettävän juniorin suhteen helvetin hyvin, mutta onneksi oli. Klo 9 hakemaan kuopusta kotoa labrakäynnille ja siinä sivussa yhteenotto esimurkun kanssa aiheesta, missä mun käsineet on ... ahdisti, olin myöhässä töistä jo reilun tunnin...vitutti peräsuoli pitkällä juosta autoon kera kuopuksen...eiku eteenpäin...Kello 9: Mummo rollaattorilla etuili selvässä numerojonossa, ihan kuin ei ois aikaa ollut tästä hetkestä hautaan...Purin hampaita yhteen ja kihisin sisällä. Ulospäin näytin tyyntä pelkäävälle labran potilaalle sylissäni. Päästiin vihdoin sisään: EI KELAKORTTIA. Labrantäti tuumasi, että ei onnistu tietojen etsiminen tältä tietokoneelta ilman sotua. Noh, olihan taas helvetin vaikeeta. Eikun bingoa pelaten; eka loppuosan yritys 3 lapsen samankaltaisesta loppuosasta pieleen...2 kerta ja labratädin naaman meikkivoiden halkeili. VITUTTI NIIN ETTÄ OTSASUONI SYKKI. 3 kerta ja tuumasin, että ihanko oikeesti tää menee veikkaamiseksi. En muista enkä kerkeä tätä. voitko ystävällisesti sieltä järjestelmästäsi hakea nimellä suoraan, vai tullaanko toiste sen kelakortin kaa...Johan rupes tapahtumaan. Yritti hymyillä täti takakireenä....\"Noh, pitää avata tää kone...\" -syvä huokaus asiakaspalvelijalla ja minulla vielä suurempi sisäinen huokaus- Minuutit kuluivat, uusi yritys. \"Noh...Ja se nimi oli? Ja syntymäaika? osoite?\" - - VOI VITTU, ETTÄ KIHISI SISÄLLÄ...EI VOI OLLA NOIN VAIKEETA. EI VOI...
\"Noh täältähän tämä löytyi: tässä tämä lappu. Voitte mennä takaisin odottamaan sitten.
Niiiin....? - - \"Meillä on huoneet täynnä. Kutsutaan kun tulee tilaa.\"
Lapsi vieressä oli pelosta sykkyrällä. Hipsuttelin kättään ja mentiin takas venttaamaan...Että harmitti toisenkin puolesta...Aika kuluu ja klo 10 näytteen otto. Nuori labristyttö. Otti näytteen ja lapsi parkuu sikana... Työnsi liian syvälle. Krokotiilinkyyneleet kuopuksen poskilla ja itsellä uber vitutus... VOI JUMALAUTA, ETTÄ ON VAIKEETA. - - \"Kylläpä olit reipas, voi harmi kun mulla on tarrat loppu. Haenko toisesta huoneesta...?\" Mie: ihan miten vaan, vähän on kiire, mutta...
Mennään pukkariin pukemaan, ja lanratyttö häipyy kuin pieru saharaan...GREAT. - - Eiku pväkodille. Peräsuoli pitkällä työmatkalle. Kaasu pohjassa. Käyn \"pikaisesti\" asioilla. Eli kysymässä tulevan asunnottomuuden häämöttäessä uusinta asuntotilannetta. Kotia vai ei...? Irtisanomisia vai ei...? \"Ei valitettavasti ole\" -vastaus ekalta luukulta. Kiitän ja lähden itkukurkussa autolla toiseen paikkaan. Ahdistaa. vituttaa. Hirvittää. Törmään betoniporsaaseen parkkihallin tungoksessa, hupsista keikkaa. Maaliin kolhu rekkarin viereen. NAIS. Ei vituta yhtään...Ei mitään väliä. - - Toiselle asuntotoimiston luukulle käy tie, viereisen auton deekujen huudellessa perään. \"Sehän meni hienosti! \" Kännistä naurua ja mun kiukkuinen keskisormi kommunikoi keskenään...Sisällä kiehuu. Otsasuoni on räjähtänyt jo...Kuumaa laavaa kiehuu sisuksissa...Luukulta tulee päivittelyä-kohteliasta hiljaisuutta-valittelua yleisellä small talkilla maustettuna. Tulos = ei mitään. Lähetämme terveisiä asukasvalintatyöryhmälle. GREAT. = Vitutti niin että itketti...Jatkoin matkaa. Näytin uudestaan keskaria peukkua näyttäville pullosankareille. Aivan maani myyneenä. Kohti viimeinen etappi. Nimismiehenkanslia. En törmää autolla mihinkään, mutta kun pääsen vihdoin hymyilevän, oikeesti nallekarhumaisen näköisen haastemihen pehmeään tuoliin, rupeen itkemään. \"Mikäs nyt noin harmittaa...?\" On sulla ollut rankka vuosi, kun olet tälläiseenkin tilanteeseen joutunut. Ojentaa haasteen todistajaksi menemisestä 300euron uhkasakolla...HYMYILEN LÄPI KYYNELTEN. = On ollut vähän vittumainen päivä. - - - Niistän vikaan nenäliinaan joka taskusta käteen osuun, ja rupee jo naurattamaan... ABSURDI AAMUPÄIVÄ. Mutta ihana haastemies. Eikä vituttanu yhtään enää, kunnon itkun jälkeen. Eikä muuten ollut yhtään immuuni haastemies. Terkkuja...! <;

6950 - 3.11.2011 (arvosana: 73)

Isä ja sen uusi nainen. Ennen sitä ämmää elämä toimi suht. hyvin. Kukaan ei sekaantunut toisen tekemisiin ja talossa hallitsi järki. Nykyään ei. Esimerkkinä vaikka tämänpäiväinen 'kokemus'.

Heräsin n. 45 min siihen että edellämainittu ämmä kävelee oven edestä ja huutaa toiselle puolelle asuntoa. Ok, minä viisaana ajattelen että käynpäs hakemassa iltapalaa kun kerta ovat hereillä jo. Tästä seuraa huutoa että 'he ovat nukkumassa ja tästä on puhuttu aiemmin'. Ok, kiittimoi, takasin huoneeseen sitten...

Mutta eihän se voinut siihen jäädä, ei =)

Ilmeisesti ainoa ratkaisu siihen että em. ämmä kävelee käytävässä ja huutaa isälleni on se, että koiran peti heitetään mun huoneeseen jotta heillä voi olla ovi kiinni, eivätkä siis häiritse. Menikö logiikka ohi? Niin minultakin.

a) Ensinnäkin, ei se sieltä avoimen oven takaa huutanut samaan huoneeseen, vaan minun huoneen edestä toiselle puolelle asuntoa.

b) Miten ihmeessä se häiritsee minua vähemmän että koira nukkuu minun huoneessani, ja joudun pitämään ovea auki? Siinähän on kuitenkin sama määrä ovea välissä.

c) Miksi koira ei voi nukkua vaikka keittiössä tai olohuoneessa?

Eikä tämä ole ainoa esimerkki tässä taloudessa. Minua on mm. syytetty siitä ettei em. ämmä jaksanut kuunnella kun hänelle sanoin olevani kipeä, enkä tule syömään. Tämä on siis minun vikani että hän päättää kävellä pois kuuntelematta vastaustani, ja minä saan huudot niskaani.

No, tietenkin kun minä vien tavarani huoneeseeni kun minulle puhutaan, ansaitsen huudot koska en kuuntele mitä minulle sanotaan. Jotenkin vain kuulin kuitenkin sinne huoneeseenkin mitä minulle 3m päästä sanottiin.


Ja aina jaksetaan huutaa siitä etten syö samaan aikaan kun muut. Onko vaikeata ymmärtää että

1) jos syön heti herättyäni, voin pahoin?

2) syön koulussa lounasta 11.40 aikaan, eli en välttämättä tarvitse sitä päivällistä vielä neljältä?

3) Syön ne saatanan perunani, eli minulla ei ole nälkä taas kahdeksalta?

Ruokapuoleen liittyen. Mikä helvetti siinä on että em. ämmän kakaroille (joista lisää alla) pitää tarjota aamiaiseksi muroja, weetabixia ja leipää. Koulussa vedetään lounasta, ja saahan se kullanmussu syödä vielä karkkia siellä. Kotiin tullessa on aina jokin hodari tjms välipalaksi, ja päivällinen neljältä. (Miten helvetissä työssäkäyvä aikuinen on aina minua ennen kotona laittamassa sitä ruokaa edes? Nimim. lukiolainen.) Sitten popsitaan aina jotain ennen iltapalaa. Ja minun syömiseni on kuulemma epäterveellistä...

Lapsista. Mihin katosi kasvatus? Nämä huutavat tasan kaikesta. Jos sanotaan että pitäisi pakata tavarat, tulee huutoa. Jos ei sanota, ei tavaroita pakata. Tämän lisäksi voisivat oppia: kiroileminen ei ole hauskaa/siistiä, seksi ei ole 'hassua', ketään ei kiinnosta pikkugangstailu, telkkaria ei katsota syödessä, läksyt kuuluu tehdä ja vanhempia kuuluu kunnioittaa. Minäkin kunnioitan vanhempiani (siis, vanhemmat henkilöt, ei vain isä & äiti), niin kauan kun osaavat käyttäytyä kuin aikuiset.

Kaiken huippu. Jos näiden kanssa yrittää ihan vilpittömästi keskustella ja sanoa miltä tuntuu, olen heti 'vittuilemassa'.

Tämän lisäksi erosin n. 3,5 viikkoa sitten puolentoista vuoden suhteestani. Hänen äitinsä yrittää syyllistää minua, sen sijaan että ehkä auttaisi tytärtään joka ottaa eron raskaasti.

Eron jälkeen maanisdepressiivisyyteni palasi, onneksi lievänä. En tiedä pelotanko kavereitani, mutta tähän saakka tasan kolme on jaksanut kuunnella minua. Tekee aika pahaa tajuta että viimeseen puoleen vuoteen olen itse tehnyt tasan kaikki aloitteet sosiaalisessa elämässäni. Jos jotain järkätään, on se minä joka joutuu sen tekemään. Sitten jos joku muu järkkää jotain, joudun minä aina kysymään pääsenkö mukaan. Kiitti vaan niin vitusti siitäkin.

Ja, koska pelipaikka lähti eron myötä, joudun minä tietenkin yksin järkkäämään uuden pelipaikan D&D-ryhmälle. Minä, joka asuu viiden ihmisen kanssa asunnossa mikä ei ikinä ole tyhjillään. Voisivat sen verran uhrautua että tajuavat asuvansa saman kokoisessa asunnossa, mistä voi muu porukka mennä perheen omistamalle mökille vlopuksi vaikka. Mutta ei, minun vain odotetaan maagisesti taikovan jostain tilaa kuudelle hengelle. Helvetti. Heitän pelit mäkeen kohta.

Ja vielä jokaisen 18-vuotiaan vitutuksen aihe, aina. Koulu. Tarkemmin sanottuna uusi äikänopettajamme. "Minusta tuo ei ole runo." Se ei ole minun tulkintani runosta, vaan se on minun mielipiteeni että se ei ylipäätänsä ole runo. Kuinka vaikeata tuo nyt on ymmärtää? Utopia ei myöskään ole 'tulevaisuuden näkymä', vaan haave tulevasta täydellisestä yhteiskunnasta. On se sinänsä tulevaisuuden näkymä, mutta voiko minun versiostani antaa virheen välikokeessa? Ja tämä on siis olevinaan äikänope.

Noniin, ja koska olen kirjoittanut 4500+ merkkiä tähän saakka pelkkää vitutusta, voin ihan hyvää hyvyyttäni mainita hyviäkin asioita elämässäni, ja toivottavasti myös muiden elämässä.

Minulla on sentään 3 henkeä jotka kuuntelevat. Yksi enemmän kuin muut.

Musiikki tuo minulle lohtua, ja kitara on kovassa käytössä.

Kofeiinitabletit auttavat väsymykseen joita uniongelmani aiheuttavat.

Olen sentään vielä komea, ja tulevaisuus on auki.

Kiitos myös ylläpidolle, joka on jaksanut tämän tekstin käydä läpi. Teette hyvää työtä.