8396 - 19.4.2012 (arvosana: -83)

Vituttaa monikin asia, mutta voisin sanoa että minuu vituttaa tällä sekunnilla se kun kuuntelee ihmisiä hokemassa eettä se heidän kumppani on niin vitun täydellinen.

Vitut, täydellisiä ihmisiä ei ole, mutta jodienkin ihmeiden virheet näkee hyvänä, saatana.

8395 - 19.4.2012 (arvosana: -63)

No sitte vasta vituttaaki ku oot jumissa vieraassa maassa ja tuut olemaanki vielä seuraavat kolme viikkoa ja kuolet saatana keuhkokuumeeseen, mutta et pääse lähteen pois koska kaikki hokee että "odotellaan nyt vielä pari päivää jos ne antibiootit auttais ja sun mieli muuttuis" VITTU KU HALUUN KOTIIN TÄÄLTÄ ettekö te tajuu!!

8394 - 19.4.2012 (arvosana: -74)

Suomi voisi muuttaa nimensä verohelvetiksi

8393 - 19.4.2012 (arvosana: -62)

päätä jomottaa, kurkku on kipee ja oon jumissa paikassa jossa en halua olla :(

8392 - 19.4.2012 (arvosana: -64)

Kappas, siellähän on kevät. Ja kappas, siellähän sataa lunta. Nyt vituttaa.

8390 - 19.4.2012 (arvosana: -52)

Vituttaa, kun ei voi jättää alaikäisenä koulua kesken, lähteä töihin ja hommata omaa asuntoa. Mitä väliä, jos ei ole koulutusta johonkin HYVIN yksinkertaiseen ammattiin, jonka osaa ihan luonnostaan ja se nk. luonnonlahjakkuus on todettu monesti kesätyöpaikoissa ja työharjoitteluissa? Vituttaa, kun en pääse pois pilaamasta perheeni elämää, kun loukkaan vain mutsiakin jokaisella pienelläkin lausahduksellani. Pikkuvelikin viedään johonkin hiton sijoitukseen ja sitten jään ainoaksi lapseksi, joka on kaikkien mielestä ihan saatanan vittumainen. En pistä murrosiän piikkiin, vaikka sitä muut ikäiseni tuntuvatkin harrastavan, syytän vain itseäni ja luonnettani. Hillitsen itseäni niin hyvin, kuin vain pystyn enkä muista, milloin viimeksi olisin raivonnut jollekin tai edes vittuillut vanhemmilleni. Silti itsekkyys näkyy välillä toimissani ja saan pettyneitä katseita ja rangaistuksia. No helvetti soikoon, ihminen on itsekeskeinen laji, en ole ainoa! Koulukin päin persettä, kun ei ole motivaatiota opiskella asioita, joita ei todellakaan koskaan tarvitse. Sitten tulee huutoa, kun olen niin saatanan typerä lapsi, etten koskaan opi mitään ja voihan perkele, kun on olen retardi lapsi ja voi fluorihammastahna sentään.
Voi jumalauta.

8388 - 18.4.2012 (arvosana: -84)

Joo, en enkä oo se kaunein ja mukavin ihminen, mutta ei se silti takota, että mun tunteilla sais saatana leikkiä. Taas kerran mulle tunnustettiin kiintymystä ja rakkautta ja olin onnessani. Kuitenkin sain kuulla, että se oli pelkkää paskaa kaikki, olin sille ihmiselle pelkkä fucking laastari. Korvasin jotain toista. Jälleen kerran. Miks mua ei voida oikeasti rakastaa?

Päätin, etten enää ikinä ihastu enkä rakastu enkä kiinny keneenkään. Se aiheuttaa vaan silkkaa tuskaa, ei muuta. Että haistakaa vitun kulliperseet.

8387 - 18.4.2012 (arvosana: -67)

Nyt, te limaniskaiset pakkoruotsittajat:

Tulkaa nyt tähän kommentoimaan selvästi että miksi se homomolotus on niin sangen tärkeä oppiaine peruskouluissa?
Yleissivistys ja pohjoismainen yhteistyö ei kelpaa vastaukseksi.

8386 - 18.4.2012 (arvosana: -27)

Vituttaa ku en osaa puhua tunteistani, huolettaa ystävien puolesta, on huono itsetunto, tulevaisuus on helvetin epävarma, rahaa ei yleensä ole, ihmiset aliarvioi mua, oon menettäny hyviä ystävyyssuhteita oman typeryyteni takia, bändiä jolle säveltää ja jonka kanssa viettää aikaa ei enää ole ja kaiken paskan lisäksi mulla pelottaa ajatus uudelle paikkakunnalle muuttamisesta, vaikka sitä mä oon koko ajan tähän asti odottanut. Toivottavasti asiat vähän paranee sitten ensi syksynä kun pääsen täältä pois, en jaksais tätä paskaa kun asun vieläpä niin kaukana kaikesta ettei kavereitakaan juuri koulun ulkopuolella tule nähtyä. Kiitos.

8385 - 18.4.2012 (arvosana: -55)

Erosin väkivaltaisesta exästä suurella vaivalla tässä jokin aika sitten. Ero meni rumasti, kesti viikkoja saada se muuttamaan pois ja piti konsultoida muutamaa viranomaistakin. Kaikki meni päin persettä, mutta onneksi ero lopulta tapahtui. Nyt on rauha maassa kotona.

Mutta miksi vitussa mulla on nyt ikävä sitä?
Ei se aina ollut paska. Meillä oli hyvääkin.
Eron jälkeen se on ryhtynyt huolehtimaan itsestään, ostanut uusia vaatteita, laihtunut, tsempannut elämässään muutenkin.
Joudun olemaan sen kanssa viikoittain tekemisissä yhteisen lapsemme vuoksi.

En luota enää vastakkaiseen sukupuoleen, oikeastaan vihaan niitä. Mutta seksuaalisia tarpeita ei tämä vihantunne vie pois. Ja exä ilmaantuu säännöllisesti ovelleni uusissa vaatteissaan, hyvälle tuoksuen. Olen jotenkin perkele herkistynyt sille tuoksullekin, haistan sen kauan eteisessäni kun exä on mennyt.

Mitä v-i-t-t-u-a tapahtuu???!

Exäkin tuntuu haikuilevan perääni. Ei helpota yhtään.
Pitäisikö vaan panna sitä ja koittaa jatkaa muuten elämää?

Joo joo, tiiän itsekin että paska idea. Nyt tarttis kärvistellä vaan tää eron tuska läpi, muutaman kuukauden tämä kestää. Olen kokenut tämän ennenkin. Mutta jumalauta miten exästäkin tuli niin himottava tälleen eron jälkeen.

Kiitos kosmos tästäkin! Saatana!