9064 - 20.6.2012 (arvosana: -32)

Mun iskä kuoli vähän yli puoli vuotta sitten, ja tänään mä tajusin, että olin unohtanut sen koko päiväksi, mikä on toisaalta hyvä asia, mutta toisaalta taas se, että unohdan pikkuhiljaa saa mut melkein yhtä surulliseksi, kuin se asia, jonka unohdan: että mulla ei ole enää isää, eikä tuu enää ikinä olemaan, eikä kukaan voi koskaan korvata sitä.

On helpottavaa, että se asia ei ole enää joka päivä varjostamassa mun elämän hyviä asioita, ja että äsken, kun se taas tuli mun mieleeni, musta ei tuntunutkaan siltä, etten saa henkeä ja että maa murenee mun alta ja putoan jonnekin lohduttomaan, lamaannuttavaan surun kuoppaan.

Valehtelisin, jos sanoisin, etten tullut surulliseksi, mutta tunsin surun vain vähän erilaisena, kuin ennen. Vähän niin kuin mun keuhkojen välissä loistava onnellisuuden ja ilon ja rakkauden ja hyvistä asioista tehdyn tähden valo olisi alkanut värisemään hieman epävarmasti, kun mun päähän nousi karu ja syyllisen olon tuova ajatus: mun ei pitäisi olla onnellinen, koska mulle on tapahtunut jotain näin kauheaa.

Siitä huolimatta asian tajuaminen sai mun hyvän mielen vain vähän horjumaan. Se ei sortanut sitä, eikä edes ravistellut niin pahasti, että se tuntuisi maanjäristykseltä, jota seuraa lukuisia jälkijäristyksiä.

Kai se on normaalia, että kuoleman jäädessä aina vain kauemmas menneeseen, tuntuu tältä. Välillä suru lamaannuttaa ja itkettää, koska on niin hirveä ikävä, tai koska todellisuus sattuu. Välillä se saa tuntemaan syyllisyyttä, koska on kaikesta asian kauheudesta huolimatta päässyt jaloilleen ja oppinut taas kävelemään jatkaakseen eteenpäin.

Tiedän kyllä, etten voi koskaan unohtaa iskää kokonaan, mutta sellaiset pienet asiat katoavat hitaasti muiden muistojen sekaan mereen, joka huuhtelee mun alitajunnan tyhjiä rantoja.

En ehkä enää aikuisena muista selvästi, miltä iskä näytti nauraessaan, tai miltä se kuulosti puhuessaan sillä lempeällä äänellä, mistä tiesin sen olevan hyvällä tuulella ja rakastavan, vaikka se ei sitä elämänsä aikana sanonut mulle suoraan kuin muutaman kerran.

En halua unohtaa. En halua luopua yhdestäkään muistosta, koska ne on kaikki mitä mulla on, enkä enää tule saamaan uusia.

Mua kaduttaa, etten viettänyt tarpeeksi aikaa iskän kanssa, ja etten painanut tarpeeksi sitä koskevia asioista mieleen, mutta toisaalta, miten olisin voinut tietää, että koko mun elämän ajan iskän elämä on lähestynyt nopeasti loppuaan? Että meidän aika on koko ajan ollut vähissä.

Mua kaduttaa, etten koskaan sanonut sille niitä muutamaa painavaa ja niin kovin merkityksekästä sanaa: "mä rakastan sua, iskä", mutta mä uskon - tiedän, että se tiesi sen siitä huolimatta.

9063 - 20.6.2012 (arvosana: -94)

Ketuttaa, kun on itse niin luuseri. Niin hiton ujo, ja tyhmä, ettei kukaan kiinnostu.
Forever alone :/

9062 - 20.6.2012 (arvosana: -86)

"Kansan mielipide otetaan huomioon". Just joo. Kuin monelta oululaiselta kysyttiin että oisko kallioparkki ja suurkoulu hauskoja juttuja? Ei multa ainakaan perkele. Eikä Oulu oo tosiaan ainoa esimerkki, eiköhän kaikki sen tiiä.

9061 - 20.6.2012 (arvosana: -97)

Ketuttaa. Ei mitään suurta, mutta auta armias että tällästä pientä ihmistä pistää vituttaan ku flunssa iskee!Ensin kituuttaa 3 päivää et vähä tuntuu kurkussa ja nenässä ja sit ku alkaa nukkuu nii ku salama kirkkaalta taivaalta läjähtää sellanen kurkkukipu ja nenä menee tukkoo.

Kaiken kukkuraksi vielä, kun iski naistenvaivat nii jopa on mukavata. Tiiä sitte vaikuttaa ko nämä vittumaisuudet toisiinsa sillee, että flunssa pitenee perseenvuotopäivien ansiosta vaiko toisinpäin.

Sitten vielä se, et yritä kuumeisena ja muutenki sairaana raahata kamppeita uuteen kämppään. No onneksi se on ohi ja on vain enää tavaroiden järjestelyä.
Kiva oli nukkua puhtaissa lakanoissa ja heti yöllä taas puski vitumoisen hien (vissiin kuume laski?) ja sitten oliki inhottava olla.

Saahan se meikäläinen, jolle ei flunssa aikana kuumetta ole edes nimeksikää kittuutella pariki viikkoa ku ei ole sitä kuumetta. Jos olis, parantuminenki olis nopeampaa.

Nyt on taas se vaihe tässä, että kurkku on halkeamaisillaan ku joutuu yskimään nii perkeeleesti. Mutta näyttää olevan jo parempaa päi.

Jos sitä olis tullu taas avauduttua. Ei auta ku kuluttaa nenäliinoja, juoda nestettä, juoda bisolvonia, käyttää nenäsumutetta, saunassa hengittää eucalyptus-höyryä, ottaa vitamiini tabletteja ja sitä ja tätä

Kiitos.

9060 - 20.6.2012 (arvosana: -77)

Vituttaa ku oon tämmönen kauhee foreveralonenörttipervo. Maan päällä oon asunu jo 19 vuotta ja suhteista ei oo tietoakaan. Asun kotona ja istun koneella päivät pitkät. Opiskelu ei oikeestaan kiinnosta puhumattakaan työn teosta. Harrastuksiin kuuluuu pornon kattominen. Olen myös ahkera fanificcien lukia. Tuun varmaan asumaan kotona 100-vuotiaaksi asti, heh heh sarkasmiakin mukaan, ja runkkaan vieläkin Potter-pornolle, voi mikä pervo.
Pähkinänkuoressa: VITUTTAA OLLA TÄMMÖNEN NÖRTTIPERVO.
P.S meen varmaan kohta runkkaamaan :/

9059 - 20.6.2012 (arvosana: -19)

Siis voi vittu mä en ala, mul alko menkat just ku oisin tavannut yhen ihanan kundin tänään!! Siis vittu mun hormoonit on sekaisin ja silleen. No tänään ku oltiin ostarilla kavereiden kans niin ihmettelin et mitä joku nauraa mulle seläntakana. niin just tietysti se söpö kundi. jaa että miksikö nauro? No vittu siksi että mun MENKAT OLI TULLU LÄPI ja mul sattu just oleen ne valkoset Playboypupuhousut jalassa jotka olin vartavasten laittanu jalkaan sitä kundii ajatellen =( Siis voi saatanan saatana. Siinä meni se mun elämän jätkä

9058 - 20.6.2012 (arvosana: -60)

Mua vituttaa tämä koko meidän yhteiskunta...ja ei en minä ruve ammukselemaan ihmisiä ,älkää pelätkö, kunhan sanon vaan että tämä meidän systeemi on aika saatanan sairas, tämä ei ole sivistynyttä elämää. Niin kauan kun meillä on armeijoita, sotia , väkivaltaa , ydinaseita , köyhät ja rikkaat jaettelu , uskonto...olemme vittu niin kaukana kutsuaaksemme sivistyneiksi et huhhuh...Kaiken huipuksi kaikkea mitä olemme tehneet tähän asti kutsutaan \"kehitykseksi\" , JA VITUT!

9057 - 20.6.2012 (arvosana: -16)

Vituttaa kun olen tuntenut yhen muijan n. 3 vuotta. Tutustuttiin yhisä illanistujaisissa ja nähtiinkin sen jälkeen aika tiheeseen tahtiin. Juttu ei jostain syystä kuitenkaan johtanut mihinkään, vaikka ite olisin kuitenkin halunnut. Nyt näin 2-3 v myöhemmin oli munaa ottaa asia puheeksi. Muija oli tosi yllättynyt ja kerto että oli muhun sillon tosi ihastunut eikä myöskään tiennyt mihin juttu sillon jäi. Nyt kuitenkin tän muijan edellinen suhde oli loppunu niin huonosti, ettei se kuulemma pysty seurustelemaan. No samana iltana sit kuitenkin nuoltiin pitkän keskustelun jälkeen ja olin saatanan onnellinen.. Se vielä sano et huomenna pitää nähä ja tehä jotain.. Seuraavana päivänä se ei sit ollukkaan enää samaa mieltä ja otti selitykseksi tuon edellisen suhteensa. Vittu kun juttu ei edennyt aikasemmin. Vittu kun sitä ei enää kiinostakkaan. Vituttaa koska haluaisin juuri sen, enkä ketään muuta. En tuu taaskaan seurustelemaan moneen vuoteen ( en kunnolla olekaan koskaan ). VITTU

9055 - 19.6.2012 (arvosana: -75)

Vituttaa tyttöystäväni. jaa että miksikö? no siksi että tämä herranterttu vaan hengailee muiden kanssa mutta ei oman poikaystävän! Facebook on täynnä frendejensä kuvia, videoita ja kaikkea muuta paskaa heidän "kekkereistä" mutta tietenkään oma poikaystävä ei sinne saisi tulla että hauskaa juhannusta vaan

9054 - 19.6.2012 (arvosana: -60)

Prkl, pitäisköhän nyt sitten kertoa koko stoori?

Tän kuluneen vuoden aikana mun kaverista on tullut kauhea wnb angstiteini. Nettisivuistolla hän aina mainostaa kuinka hän viiltelee, kuinka huonosti hänellä menee ja kuinka hän haluaisi kuolla. Kaverini viiltelee oikeasti, valitettavasti. Mutta se on tosiasia, että vitussa hänellä ei mene niin huonosti että tuollaisia tarvitsisi puhua ja tehdä. Hän sanoo esim. äitiään aivan paskaksi, ja toivoo ettei hänellä olisi äitä. Minkä takia? Koska äiti pyytää häntä siivoamaan huonettaan, ja käskee häntä tekemään kotitöitä ja muuta. Kaveri on vaan niin vitun laiska ettei jaksa koskaan tehdä mitään. Aina kun olen ollut heillä sen huone on aivan karmeassa kunnossa. Vanhoja likaisia astioitakin jossain pöydällä. Perkele. Sen äiti ei todellakaan ole mikään hirviö, vaan aivan normaali äiti joka huolehtii lapsestaan.

Kaverini tutustui moniin nettiystäviin joiden kanssa hänellä on paremmat välit kuin meihin muihin. Me muut ystävät olemme puhuneet tästä, ja olemme kieltämättä hieman mustasukkaisia. Sitten kaveri aina ''angstaa'' ja itkee sitä kun joku nettikaveri ei joskus jaksa puhua sille. Ja joku sen nettikamuista on tulossa juhannuksen jälkeen leikkamaan sille irokeesin, vaikka sen äiti on kieltänyt tän tukkamallin (ihan hyvästä syystä).

Kaveri pukeutuu nykyään mustaan ja kaikkea, ostanut niittikoruja ja muuta. Se ei vaan ole sen tapaista, koska aiemmin se on ollut ihana ilopilleri jolla elämä menee just nappiin. Ja nyt se on tommonen paska. Se siis esittää tommosta.. perkeleen angstiteiniä.

Sillä ei ole enää sosiaalista elämää, se viettää vaan päivät dataillen. Minäkin kun olin yksi päivä heillä, emme tehneet mitään, istuimme hiljaa hänen sängyllään, ja sitten hän otti tietokoneen ja alkoi pelaamaan. Olin niin vaivaantunut että päätin lähteä.

Nyt, eilen, myöhemmin päätin sanoa hänelle että hän ei vitun vertaa välitä muista eikä minusta. Hän vain hölmönä sanoo höö kyllähän mä susta välitän. Prkl, eikö se oikeasti tajua millanen siitä on tullut? Kaipaan sitä vanhaa kaveriani, joka oli ihana ja piristävä. Vittuillut olen tänään vielä lisää, kertonut faktoja, vastausta ei ole vielä tullut.

Prkl facekuvatkin sellaisia ei silmiä näy, ylhäältä päin otettuja ja hiukset tiellä ja muuta paskaa.

Olen hänen koulustaan lähdössä toiseen kouluun, joten periaatteessa minun ei tarvitsisi kaverini kanssa olla enää tekemisissä kesän jälkeen.

Ainoa ongelma on se, että meillä on yhteinen kaveriporukka, ja jos jätän hänet, kaikki ''menevät hänen puolelleen''. Sitten jäisin (jälleen) yksin. Tuntuu, että mun on pakko olla tän tyypin kaveri. Kukaan ei lähde kaupungille tai muualle ellei hän ole mukana. Hemmetti.

Kaveri on vaan niin hiton ärsyttävä, että en tätä meininkiä enää jaksa. Angstailkoon yksin rauhassa ja viillelkööt, mä en jaksa enää välittää ja lohduttaa.

+Nyt kun oon vittuillut tälle, pitää varmaan pyytää anteeksi ja sopia. Muuten mun elämä menee vituillee tän tyypin takia. Ja mä oon aina se jonka pitää pyytää anteeksi.