9155 - 3.7.2012 (arvosana: -87)

Vaikka miten hyvin suojaat itsesi ja omat tietosi, löytyy elämästäsi silti joku joka puhuu sinusta avoimesti selkäsi takana, netissä tai muutoin. Yksityisyys on silmänlumetta. Jos sinä et rakenna mainettasi, muut rakentavat sen puolestasi.

9154 - 3.7.2012 (arvosana: -66)

VITTU!
kaikki hajoaa käsiin, eikö nykyään osata tehdä mitään laadukasta
vittu ETTÄ VITUTTAA saatana!!!

9153 - 3.7.2012 (arvosana: -62)

Nyt rupesi todennäköisyydet potkimaan päähän.
Noin vuoden ajan olen täällä lukenut melkein jokaisen avautumisen, aika harvoin jää jotain väliin. Eikös tietenkin 2 kuukautta sitten ole jäänyt jotain väliin, ja JUURI SIELLÄ kaivattiin erästä avautujaa jonka kuvaus sopii 100% minuun :/

Kai tämäkin jätetään julkaisematta kuten edellinenkin, eihän minua vituta tarpeeksi.

Nimimerkki laakepurkki, tarkoitettu enimmäkseen sinulle.

9152 - 3.7.2012 (arvosana: -6)

Haluaisin luopua tosta mun koirasta. Mun jaksaminen ei vaan riitä ja musta tuntuu, että sekin olis onnellisempi jossain toisessa kodissa, jossa sille olis enemmän aikaa ja ymmärrystä. Mä oon masentunut ja hädintuskin jaksan käydä pari kertaa päivässä lenkillä sen kanssa saati että tekisin mitään muuta sen kanssa, niinkun leikkisin. Vituttaa jo valmiiks ruveta miettiin, että mistä sille nyt löytys uus koti ja mitä kaikki kaverit ja sukulaiset sanois. "Mitä sä siitä nyt tolleen luovut :(((" "etkö vois nyt sinnitellä?" jne. Tässä nyt on vähän aikaa sinnitelty eikä se vittu paremmaks muutu, rupee rasittaan koko eläin, vaikka eihän se sen syy ole, että musta on tullu tällänen jatkuvasti väsyny ja masentunu hermokimppu. Musta tuntuu, etten mäkään tästä ikinä piristy niin kauan kun on kaikenmaailman riippakiviä ja velvollisuuksia täällä nurkissa pyörimässä. Haluaisin vaan olla yksin ja rauhassa vähän aikaa, mutta ei tota koiraa saa tyrkättyä kellekkään sukulaiselle/kaverille edes pariks tunniks hoitoon. Saati vaikka viikoks tai pariks.

9150 - 2.7.2012 (arvosana: -47)

KELA<3333
Haettiin poikakaverin kanssa asumistukea uuteen asuntoon. Kappas, selviski sitte että kun molemmat ei ole opiskelijoita joudutaan hakemaan yhteistäasumistukea. Noh, vielä se että piti täyttää hakemus kesäkuulta siihen edelliseen kämppään ja nyt siiten tähän uuteen. Muuten oltaisiin menetetty oikeus saada koko helevetin tukirahaa...

Poikakaveri tekstas tossa hetki sitten että terve, asumistukemme on huikeat 40e! VITTU NELJÄKYMMENTÄ EUROA!? Ei kuulemma tarvita enempää koska molemmilla on työmarkkinatuki joka riittää vuokran maksuun. Saahan se vittu riittää, mutta riittääkö elämiseen?

Kaiken kukkuraksi mulle ei ole vieläkään maksettu edes ensimmäistä työmarkkinatukea jonka hakemuksen lähetin viimekuun 11 päivä.
Kelassa vielä se vitun itseään täynnä oleva paska ämmä jolla tuskin on vittu mitään muuta ongelmaa ku sen koko pää vielä oikein kysyi toiselta työkaverilaan että pitäisikö tämä laittaa kiireelliseksi? No ei todellakaan tarvi saatana.

Pelottaa, että vuokraa ei voi maksaa ajoissa, kuinka suuri sähkölasku sieltä tulee, pystytäänkö sitäkään edes maksamaan. Eniten nuo huolettaa. Toissijaiseksi on jäämässä se, että pystytäänkö me muutamalla kympillä elämään reilua kuukautta.

Nytkin tilillä pyörii pari euroa joilla ei todellakaan ruokita koko sakkia. Poikakaverin tili ammottaa samanlailla tyhjyyttään.
Ei ole keltä edes pyytää rahaa koska ei meidän suku ole mikään miljonääri, emmekä kehtaa muutenkaan koska en halua joutua velkakierteeseen.

Mikä tässä edes enää auttaa...

9148 - 2.7.2012 (arvosana: -45)

Mitähän on rakastaa. Toivottavasti ei sitä, mitä juuri tunnen yhtä tomppelia kohtaan, koska se tietää, mitä on rakastaa. Eikä se rakasta minua.

9147 - 1.7.2012 (arvosana: -14)

Oli tässä pitkä ajanjakso kun olin energinen ja iloinen, en ymmärrä miksi vitussa romahdin taas muutama päivä sitten? Nyt muutaman päivän aikana olen taas vajonnut sinne mistä aloitin, ihmisille puhumisesta tuli taas vaikeaa, vihaan itseäni. en jaksa enää.

9146 - 1.7.2012 (arvosana: -104)

Vituttaa kun hiukset lähti ja nainen härppii.

9145 - 1.7.2012 (arvosana: -56)

Vituttaa kun terveyttä on vaivannut jo usean vuoden ajan eräs asia joka ei varmaan ikinä parane ja se rajoittaa elämää tosi paljon.

Sitä ei onneksi päälle päin huomaa mutta oon jo ihan epätoivonen ja miettiny jopa itsemurhaa sen takia. Inhottavaa.

9144 - 1.7.2012 (arvosana: -38)

Vihaan eksääni, joka hakkaamisella ja alistamisella on pilannut koko loppuelämäni, tai siltä se ainakin tuntuu.

En luota enää miehiin, pelkään saavani nyrkistä jos vähänkin sanoo väärän sanan tai ei tee niinkuin toinen tahtoo. Öisin itketään kun sattuu niin saatanasti henkisesti, miksei vaan voi olla normaali.

Tätä seuraava suhde kaatuikin, kun en osaa päästää irti traumoista. En varmaan koskaan osakaan, en osaa olla oma itteni. Kokoajan jossain takaraivossa jyskyttää pelko, että toinen saattaa silmänräpäyksessä nostaa seinälle ja lyödä. Vaikka ei ole tämän erään tapauksen jälkeen niin koskaan käynyt.

Kiitos aivan vitusti traumoistani, kunpa olisin jo silloin uskonut mitä mulle sanottiin. Jos en sua pelkäis, tappaisin sut omin käsin.