9573 - 24.8.2012 (arvosana: -91)

Mikä siinä on, että on näin ääliö? Oma epäsosiaalisuus ottaa todella suuresti patiin, enkä osaa koskaan sanoa suoraan, mitä haluaisin sanoa. En myöskään osaa mennä juttelemaan kenellekään, koska pelkään nolaavani itseni täydellisesti, mikä ei olisi suuri yllätys. En vain osaa. Miksei kukaan voi opettaa sellaista? Miksi olen tällainen luuseri?
Kuinka vaikeaa voi oikeasti olla se, että sanoo toiselle moi, jotta voi aloittaa juttelun? Luuultavastikaan ei kovin vaikeaa, mutta mitä sen jälkeen sanon? Mitäs sulle. Mitäs tässä. okei.

Mitä hemmettiä? Siihen se sitten jäisikin. Miksi olen täysi ääliö, joka ei koskaan osaa sanoa mitään, eikä osaa koskaan käyttäytyä fiksusti, ei osaa mitään kunnolla, eikä jaksa tehdä mitään.

Ja vittu jokaisen pitäisi muka olla hyvä jossain? Haistakoon paskan. Mädännyn omassa keskikastissani ikuisuuksiin, koska saan aina joko keskivertotulokset tai keskivertoa huonommat. Vähemmästäkin vituttaa. Ja ihan saakelisti vituttaakin. Mutta ketä se kiinnostaa? Saatana

9572 - 24.8.2012 (arvosana: -26)

Vituttaa olla aina se joka alottaa keskustelun, oli se sitten netissä tai ihan muutenkin. Sitten kun ystävällisesti meen jutteleen niin toinen voi käyttäytyä miten haluaa ja mun pitäis tietenkin arvata että millä tuulella se nyt tällä kertaa on. Oon itsestäänselvyys ilmeisesti, mutta enää en jaksa olla. Nyt en ole seuraava joka keskustelun aloittaa, en todellakaan. Harmittaa, jos se johtaa siihen etten enää juttele tän kaverini kanssa, koska se on mulle rakas, mutta en vaan enää jaksa. Ykspuolinen ystävyys on sama kun ei ystävyyttä ollenkaan. Että tervetuloa jutteleen kun alkaa seura taas kiinnostaan (ja siis muukin kun autokyyti töistä tai seura sillon kun kenellekään muulle ei sovi). Huoh, pitäis varmaan avautua mielummin tästä tuolle kaverille kun täällä, niin se näkis tän edes, mutta enpä taida. En jaksa.

9569 - 23.8.2012 (arvosana: -65)

Kaikki menee taas kerran päin vittua.

Ei ole juurikaan rahaa, laskuja tulee jatkuvalla syötöllä, autokin päätti hajota tänään ja se jäi johonkin tuonne nurmikkoalueelle (Aivan satavaramsti on aamulla sakkolappu tuulilasilla...), kukaan nainen ei halua lähteä kanssani mihinkään, tilipäiväkin vasta joskus maanantaina ja silloinkin tulee vaan joku pari hassua satasta, joilla saan juuri ja juuri maksettua laskut mutta eipä jää sitten rahaa muuhun... Ja vituttaa vaan koko ajan, varsinkin koulu ja ne henkilöt siellä, hurr hurr...

Tätäkö tämä "aikuiselämä" sitten onkin? Pelkkää jatkuvaa kyrpiintymistä, työntekoa ja laskuista ja muista vituista stressaamista?

9568 - 23.8.2012 (arvosana: -57)

Siis voi vittujen vittu. Mun äiti ku ei tajua että olen jo 15, en vittu 4.

Tänään aamulla ätini väitti mulle että hamsterini on karannut. Mähän tietenki uskoin. Ku tulin sitte joku tunti sitte koulusta (oon ysillä) ja menin kotiin. Päätin syödä banaanin ja laitoin sen biojäte roskikseen. Se roskis oli aika täynnä, niin vein sen roskakatokseen. Mutta ei, avatessani sen laatikon, mihin ne biojätteet laitetaan, näinkin minun hamsterini kuolleenna ja homehtuneena. Sillä ei ollut mitään silmiä ja toinen jalka oli vissiin jo alkanut maatua, koska sitä ei ollut enää. Jotain luita sen tilalla. Oli se vähän muualtakin kai maatunut. En ollut nähnyt äitiäni viikkoon, koska olin ollut isäni luonna, joten soitinpa heti sieltä roskakatoksesta äitilleni.

Äiti sanoi että hän ei ollut halunnut saada minua surulliseksi, eikä ollut siksi kertonut että se hamsteri oli kuollut. Vittu kyllä minä sellaisen asian kestän! Tämä tyttö kun ei ole enää pikkulapsi! Suurin osa aikuisita sanoo varmaan kolmevuotiallekkin, jos heidän lemmikkinsä on kuollut! Sitäpaitsi olenhan minä mummonikin kuoleman kestänyt, joten miksi en hamsterini? Äiti vielä sanoi, että oli säilönyt sitä elukkaa viikon kuolleena ja vasta eilen, ennen kun minä tulin, heittänyt sen roskiin. Eli se hamsteri on ehtinyt pilaantua jo viikon ajan!

Kävin sitten hakemassa muovipussin kodistani ja laitoin sen hamsterin sinne. Se oli tosi kova, paitsi pään kohdalta se oli pelkkää pehmeää mössöä. Nyt se on tuossa työpöydällä vieressäni ja pussi on vieläpä läpinäkyvä, joten näen sen homeisen pienen möntin! Odottelen että mutsi tulee kotiin, niin hän voi heittää minut autolla mökillemme (tunnin matka), niin hautaan hamsterini sinne.

Ja tuo pieni mitätön eläin oli vielä suhteellisen tärkeä minulle, joten ei ole kiva nähdä sitä homeisena, silmättömänä ja jalattomana. Olihan se aika vanha, mutta tuo on vain niin ällöttävää. Lisäksi se vielä haisee ihan kauhealle. Vitun äiti. Nyt sen auto ajoi tohon pihaan, niin kyllä mä aijon ragee sille. Sitte vaan hautaamaan home mönttiä!

9567 - 23.8.2012 (arvosana: -12)

Purnaus Purnaus! Mrh! Suututtaa roskaaminen! Alkaisin itkeä jos asuisin kaatopaikan luona!

9566 - 23.8.2012 (arvosana: -69)

Minua vituttaa että en saa vittua! Siis vittu mikä vittu siinä on että baarissa muijat on avoimin mielin toivottamassa kaiken maailman vittupäät somaliasta sisään mutta ei oo avoimin haaroin ottamassa suomalaista vastaaan -.-'

Kissa vituttaa myös, kun se nuolee pilluaan koko vitun .- ajan ___

9565 - 23.8.2012 (arvosana: -59)

vituttaa toi vitun porausääni. onkohan sitä jatkunut 2 viikkoa? voitko vittu hoitaa sen paskan yksiösi rempan hieman nopeammin

9564 - 23.8.2012 (arvosana: -72)

Vitun Medicina ei oo toimittanu Faton kirjaa vaikka tilasin ajat sitten ja kurssi alkaa maanantaina! Eivät vastaa ees puhelimeen.

9563 - 23.8.2012 (arvosana: -53)

Se tunne, kun unohtaa paistinpannun liedelle kuumenemaan oliiviöljyn kera ja rupeaa odotusajalla selailemaan nettiä. Onneks kerkesin väliin, ennen kuin sattu mitään vakavampaa.

9562 - 22.8.2012 (arvosana: 7)

Tajusin tässä vastikään että minun perheenjäsenet, ja tarkemmin ottaen vanhemmat aiheuttaa minulle helvetin pahan olon. Se negatiivisuuden ryöppy kun edes yrittää keskustella heidän kanssaan MISTÄÄN.
Ennen en tätä asiaa edes käsittänyt mutta muutettuani ajatteluani positiivisemmaksi, aloin pikkuhiljaa tajuta missä on vika. Nyt vältän kaikkea mahdollista kontaktia vanhempiini koska tiedän että he aiheuttavat sen paskan olon ja itseinhon mistä jo vuosia olen kärsinyt.
En edes muista milloin minulla olisi ollut näin hyvä olo, ja kaikki positiivisen ajattelutavan myötä tullut. En enää anna vanhempieni vaikuttaa elämääni millään tavalla, kannustan itse itseäni ja
hoidan tästälähin itse omat asiani.