#10423 - 28.11.2012 (arvosana: -25)

Mä olen aina kertakaikkisen
täydellinen.
Koulussa, harrastuksissa, kotona. Pikkusiskon kavereillekin jaksan aina olla ystävällinen, tottahan toki, mitä muuta mä tekisin? "Moi, mä just paistoin piparitalon osat, haluatteko tulla koristelemaan vaaleanpunaisella tomusokerikuorrutteella ja ranskanpastilleilla? Kun mä sain läksytkin jo koulun jälkeen tehtyä, niin voin vaikka auttaa."

Niin pitkään kuin mä vain totean että monet aineet vain on mulle helppoja, siksi se todistus oli niin hyvä, niin pitkään kuin mä hymyilen joulujuhlassa sen flyygelin edessä ja niiaan aplodeille. Niin pitkään kuin mä askartelen jok'ikiselle kaverilleni itse taidokkaan joulukortin. Niin pitkään kuin tuo söötti piparkakkutalo ei luhistu koristeiden painosta

mä olen täydellinen enkä kuole koskaan

koska kenenkään ei tarvitse katsoa mun sivuhistoriaa koneelta päiväkirjaa englanninvihkon marginaalia käsivartta kirjastokuittia

ne huutaa että mä hajoan sirpaleiksi ihan kohta

mutta mä olen vielä hetken täydellinen. Mutta ole kiltti, pikkuveli, älä ihan vielä koske siihen piparkakkutaloon, minä niin tykkään niistä koristeista.