#10898 - 27.1.2013 (arvosana: -1)

Vituttaa, että oon ihastunut samaan ihmiseen liian kauan, ja se ei koskaan oo vastannut mun tunteisiin. Asiaa ei auta se, että ollaan molemmat samaa sukupuolta ja hyviä kavereita - toinen meistä on homoseksuaali, ja toinen hetero-, ei varmaan oo vaikea arvata kumpi on kumpi.
Mun fiilikset on olleet olemassa yli kymmenen vuotta. Jep! Kymmenen! Ja tosi monet mun lähipiirissä tietää tästä mun yksipuolisesta 'rakastumisesta', ja joinain päivinä en itsekään tiedä että miksi en vain lopeta koko helvetin ystävyyttä, kun silloinkin kun saan pidettyä fiilikset kasassa, niin kuitenkin pelkään että koska oon taas ihan lääpälläni ja meen taas tunnustamaan fiilikseni.
Oon kertonut kyseiselle ihmmiselle mun fiiliksistä about kolme kertaa. Se on aina lytännyt mut täysin. Ja oon aina pelännyt että ystävyys katkeaa.
Enää en usko että se on edes ystävyyttä, nykyään uskon että se viettää aikaa mun kanssa vain siksi, koska kaipaa välillä seuraa ja mä satun aina sanomaan 'okei' kaikkeen, koska en osaa sanoa 'ei käy'.
Oon säälittävä.
Haluaisin pitää loman omasta elämästä ja omista sosiaalisista kuvioista, kadota jonnekin ulkomaille ja etsiä ihan kenet tahansa ihmisen, josta voisin tykätä niin että saisin vastarakkautta.

Haluan ihastua, niin että se toinen ihastuu takaisin.