#10911 - 29.1.2013 (arvosana: -16)

Joskus 12-vuotiaana luulin että kaikki tapahtuu itsestään, niinkuin siihenkin asti. Luulin että pääsen ammattikouluun, 18v omaan kämppään, armeijaan, saisin hyvän työn, jopa tyttöystävän.

Nooh, tässä sitä ollaan, takana kaksi keskeytynyttä ammattikoulua, ei vieläkään tyttöystävää, armeija kiinnostaa kuin kilo paskaa, työstä ei tietoakaan ja eikä sitä tyttöystävääkään ole siunaantunut. Ja kotona vielä asustellaan eikä ole minkäänlaisia tuloja, Kela ei anna mitään. Ikääkin "jo" 22v. Tuntuu siltä ettei mistään tule yksinkertaisesti yhtikäs mitään. Päivää menee murehtiessa tyyliin "Mistähän saisin töitä..".
Aika villejäkin ajatuksia on ollut välillä, esim. itsemurha.
Mutta sen kuitenkin tajuan että mun ongelmat on todella pieniä verrattuna muiden ongelmiin. Olisi vaan pitänyt ryhdistäytyä ja jättää tämä vitun netti kokonaan pois silloin peruskoulussa.

Saisinpa työn, josta saisi edes sen 1200e/kk, olisin todella onnellinen. Mutta kun ei. Samaan aikaan joku vitun turha valtion firman johtaja saa tyyliin 50,000e/kk perseellään istumisesta.