11746 - 5.7.2013 (arvosana: -55)

Vitun vittu...

Miksi aina pitää ruveta epäilemään, että tätäkö sitä oikeasti haluaa ja onko tämä oikea ratkaisu? Vielä kun kyse ei ole jostain \"ottaako vaniljaa vai suklaata yhden pallon jäätelökioskilta\" -tyylisestä peruspaskasta. Ei, ei, peiliin katsoessa kuvaijainen on lyhyesti sanottuna väärä ja vastenmielinen, mutta sitten rupeaa aina välillä ahdistamaan, että entä jos se ei olekkaan sen mieluisempi rintakehäkirurgian ja hormoonihoitojen jälkeen. Entä jos sitten tuleekin entistä pahemmat keho dysforiat, vaikka niin ei pitäisi olla?

Ei minulla edes pitäisi olla mitään helvetin syytä epäillä itseäni tässä. En joo ole yksi niistä jotka ovat niin saatanan selkeästi tienneet jo sieltä konttaavasta housuunpaskojasta asti, että oho, fyysinen sukupuoli ei vastaa sitä, mitä kokee olevansa, mutta en minä silti ole nainen.

Miksi vitussa pitää alkaa ahdistaa, kun ajattelee, miltä suunnilleen voisi joku päivä näyttää? Kun sitten taas jos onnistuu pelkällä pukeutumisella saamaan aikaan hyvän \"hei, olen jätkä\" -vaikutelman, se tuntuu yksin omaan mukavalta ja helpottavalta, ja jos sattuu nukkumaanmennessä vilkaisemaan peiliin, pyrii seuraavat kaksi tuntia sielä sängynpohjalla hereillä, kun tekisi niin helvetisti mieli raapia tie ulos omasta kehosta. Tai kun sattuu kiinnisttämään huomiota siihen, kuinka ei nyt satu olemaan mitään penistä muistuttavaakaan. Saatana.

Ja sitten kun ei oikein tiedä edes, että onko tässä nyt kyse siitä, että oikeasti olisi ristiriitaiset tunteet identiteetistä, vai onko kyse esimerkiksi siitä, että vain pelkää. Ja sitten tässä pitäisi osata olla paikoillaan ja keskittyä johonkin. eitoimi