#11960 - 6.9.2013 (arvosana: -61)

Yläasteelta asti olen ollut "yksin". Tai siis joo tulen toimeen ihmisten kanssa esim. työpaikalla ja koulussa yms, mutta kaikki jää aina "pinnalliseksi".
En jotenkin pysty vain luomaan yhtään kaveri/nais suhteita ollenkaan. Johtunee varmaan perheen/suvun
ongelmista ja siitä, että minut on petetty liian monta kertaa mm. puhuttu paskaa
selän takana, potkittu aina pois kaveripiireistä, puukotettu selkään. En yksinkeetaisesti
pysty enään luottamaan keneenkään, hyvä jos edes omaan perheeseen.

Huomaan sen, että uudet tyypit (myös naiset) yrittävät ottaa kontaktia minuun ja he pitävät minua
aluksi hyvänä tyyppinä, mutta olen niin rikkinäinen, että mietin pääsäni että minua ei edes kiinnosta juurikaan
mitä he sanovat, koska en varmaankaan voisi ikinä luottaa heihin ja eikä siitä kuitekaan tulisi mitään, joten hekin
varmaan kyllästyvät minuun melko nopeasti. Lievä vitutus eipä tässä muuta.