13030 - 7.1.2015 (arvosana: -61)

Yllättävän pitkä aika, varmaan pari kuukautta oli ihan hyvä olla. Ja samalla tavalla kuin se tuli niin se myös lähti. Eli täysin odottamatta ja ilman syytä. Taas samassa vanhassa tutussa, jota te varmaan angstiksi kutsutte.

Tammikuu 2015 eli ensimmäisistä masennusoireista onkin tarkka seitsemän vuotta.
En edes uskalla miettiä miten monta kertaa - ja millä tavoin - olen suunnitellut lähtöäni. Ainakin laivasta, katolta, tai kuorma-auton eteen hyppääminen, törmääminen autolla, haulikko, naru, myrkyttäminen mm. sienillä, lääkkeillä,.. viimeisin idea oli purkaa palovaroitin ja syödä se hitunen amerikiumia.
Tupakkia olen ketjupolttanut jo vuosia lähinnä siksi että se aiheuttaa syöpää.
Joskus aioin juoda hirveät perseet ja sammua ulos hankeen. Saunaankin sammuminen on käynyt mielessä.

Tekotavoista fiksuimmat varmaan huomaa, että valtaosa voisi näyttää onnettomuudelta.
Eli se uskallus vaan puuttuu. Lähinnä häpeäleiman takia. Ja epäonnistuminen ei veisi pehmeään huoneeseen.

Sekin vituttaa että tästä sai korjata autocorrectia koko ajan.
Lopuksi haaste, yli 9000 internettiä sille, joka tekee halventavimman ja mauttomimman kommentin.