#2525 - 18.1.2010 (arvosana: -88)

tapasin elämäni naisen noin 6kk sitten..silloon en sitä vielä tienny niin varmaksi asiaksi.. kävin taistelua tyttäreni huoltajuudesta ja puhua asioota henkilön kanssa.. siellä vasta rupesin tajuamaan mitä tämä henkilö oikeesti mulle merkittee ja se kuin paljon hän auttoi mua jaksamaan.. no kävi niin että sain tyttäreni huoltajuuden ja päästiin kotiin ja naiseni "muutti" meirän kanssa luokseni. suhteemme oli oi sanoa et täydellinen. ei riitoja eikä mitään muutakaan onkelmaa. melki viikko kerettiin oleen saman katon alla ku tuli se eka riita tai se mikään riita eres ollu vaan molemmat sano asian väsyneenä lapsiensa hoitoon(univajetta) siitä on 1.5kk ja erossa ollaan.. halusi olla pitkääääään miettimisen jälkeen kavereita vaan. minä taas olen niin rakastunut häneen et oksat pois. varmempi en ole mistään asiasta ikinä ollu. syitä eroon en ole saanu ku TUNTUU kaveri hommalta. kylläpä hänenki rakkaus katosi äkkiä. joten nyt ryvetään itsesäälissä ja voitte arvata oloni. VITUTTAAAAAAAAAA YLIPALJON