#4388 - 7.9.2010 (arvosana: 2)

vituitus,ihana tunnetila sinänsä että ihminen kokee olevansa elossa.vituitus tunteena voi olla hyvinkin suuri,enkä tiedä kasvaako se vain ajan myötä vai turtuaakohan siihenkin niinkuin kaikkiin muihin asioihin.
en nyt kuitenkaan ajatellut pitää esitelmää aiheesta vituitus ja sen synkimmät piirteet vaan kerron tässä ihan suoraan mitkä kaikki asiat voivat pientä ihmistä vituttaa.

elämä vituttaa oikeastaan ylipäätään,on perhe,pieni,mutta kuitenkin,töitä vielä muutama kuukaus,ihan jees saa rahaa.
kavereita,kavereita tosissaan,ystäviä harvassa mutta mielummin olen oikeasti yksin kun kuuntelen jotain paskajuttuja.
parisuhdekkin on,tosiaan,en tiedä ottaako sekin enemmän kun antaa.

vituttaa vaa tällänen päämäärätön voimattomuuden tunne vaikuttaa asioihin,tekee asiat miten päin hyvänään niin aina tulee jostain kulmasta henkisesti turpaan niin että tukka heiluu.
vituttaa myöskin se että ei tiedä mitähän helvettiä tällä lopulla tekisi.missä olen töissä?olenko minä töissä?missä asun?asunko missään?saanko lapsia?enkö saa?
ollaanko me aina yhdessä?eikö me olla.
ainut asia mistä tällä hetkellä saan jonkinlaista mielihyvää on musiikki ja suklaa.kynttilät on kivoja kanssa.ja omat kissat osaa piristää vaikka siristelisivät vain silmiään.

tiedän että oon nuori,kaikkihan sitä saatana toitottaa että sie kerkiit ja sie voit tehä vielä sitä vitun tätä ja sen päälle tota.
mut entä jos jokapäiväinen vituitus nousee semmosiin lukemiin et ei enää kiinnosta?tällä hetkellä mulle on aivan paskanlysti vaikka telkkari olohuoneessa roihahtas tuleen.

ei tällästä jaksa tämän enempää kukaan lukea,saatika sitten kirjottaa.
mikä eläin sanoo miau?
no varmaa saksanpeura saatana.