#5062 - 19.1.2011 (arvosana: -85)

Vituttaa kun en tykkää elämästäni enää, jokainen päivä toistaan surkeampi. Joskus jään mielummin sängynpohjalle kun vaivaudun nousta ajoissa ylös, kun ei ole mitään heräämisen arvoista luvassa. Olen helvetin masentunut kaikesta. Tekisi mieli hypätä bussin eteen, mutten voi, koska tiedän että elämän jälkeen ei ole mitään,on vain pimeyttä jota ei nää ja hiljaisuutta jota ei kuule. Sillä logiikalla sietämätön kurjuuskin on parempi kuin tyhjyys. Jos olisin kristitty, niin olisin varmaan jo lopettanut olemassaoloni. Ei ole muuta mahdollisuutta kun odotaa huomista joka ei olisi täysin surkea. Eihän näitä kuolleena muista kumminkaan.