#5658 - 28.4.2011 (arvosana: -62)

Hirvittää mitä tapahtuu ihmiselle, joka ei löydä syytä elää, mutta näkee kuolemisenkin kovin yhdentekevänä asiana. Semmoiselle täydellisen apatian valtaamalle ressukalle, joka kantaa sadan maailman painoa jokaisen luunsa ja surkastuneen lihaksensa yllä, mutta silti kertoo vähäisille tuttavilleen kaiken olevan suomalaiseen tapaan "ihan hyvin".

Pelottaa että joku aamu hän joko ei enää jaksa nousta patjaltaan tai ei yksinkertaisesti enää edes kykene siihen. Hautajaisia ei pidetä, kukaan ei muistele kaivaten tai edes inhoten, ja yksi meistä on poissa ikuisesti.

Miten sellaista voi edes lohduttaa, jonka tietää menettäneen aivan kaiken?