#5893 - 23.5.2011 (arvosana: -24)

Haluaisin olla taiteilija, joka maalailee, piirtelee ja kirjoittelee kauniita asioita rumasta maailmasta, ja ansaitsee tällä toiminnallaan jonkinlaisen elannon. Paljoa en pyytäisi, katto pään päälle, juokseva vesi, sähköt. Joku patja millä voi nukkua. Pari euroa että saisi joskus ehkä vähän ruokaa.

Tosiasiassa minulla ei ole tarpeeksi lahjoja, taitoa eikä rohkeutta pyrkiä kohti tätä unelmaa. Jumala johon en usko tietää etten ehkä oikeasti haluakaan mitään tällaista, että minut on määrätty tekemään samaa paskaa kuin kaikki muutkin ihmiset, näpyttämään tietokonetta toimistossa, heiluttamaan moppia rappukäytävässä, lastaamaan rekkaa varastolla.

Vielä en ole antanut periksi. Jos löydän itsestäni tarpeeksi voimia ennen viimeistä armoniskua, joku saattaa kuulla minusta vielä, enkä täysin katoa ja lakkaa olemasta. Teistä se voi tuntua epätodennäköiseltä, minusta se tuntuu miltei mahdottomalta. Mutta mikäs sen kauniimpaa kuin olla tavoittelematta tähtiä tietäen kivisen asteroidinkin olevan liikaa pyydetty tässä likaisessa, hitaasti omaan saastaansa hukkuvassa maailmassa.