#756 - 2.7.2009 (arvosana: -2)

Ärsyttää, miten ujo osaan olla ja miten negatiivisesti katson tätä maailmaa. Näin jälkikäteen tajuan, että muutamat henkilöt joihin olen itsekin ollut ihastunut ovat tunteneet hiukan samoin myös minua kohtaan, mutta olen paennut tilannetta. Ärsyttää, miten pelkän läheisyyttä mutta samalla toivon sitä enemmän kuin mitään muuta. Ärsyttää, että en ole VIELÄKÄÄN päässyt yli entisestä poikaystävästäni ja ettemme ole enää kavereita. Ärsyttää, etten uskalla mesessäkään jutella ihastukseni kanssa, vaikka olemme hyviä kavereita ja vaikka tiedän, ettei hän samalla tavalla tunne minua kohtaan ja olen sinut sen tiedon kanssa.

Ärsyttää, kun haluaisin piristää muutamia kavereita laittamalla näillä nimettömänä kirjeitä joissa kertoisin mitä heistä todella ajattelisin (näen kaikissa muissa ihmisissä vain hyvät puolet), mutta en tiedä kaikkien osoitteita ja muutenkin, tuollanen kirje ei varmaan loppujen lopuks kauheasti piristäisi vaan lähinnä häiritsisi vastaanottajaa. Ärsyttää etten saanut kesätöitä mistään, ja lopuksi vielä ärsyttää, kun pelien loppuessa jäljelle jää haikea tunne joka paisuu järkyttäviin mittoihin ja häiritsee untakin. Ärsyttää myös, miten nykyään saatan kyynelehtiä surullisissa kohdissa sarjakuvia lukiessa, pelejä pelatessa tai animea katsoessa vaikka ennen en niin tehnyt.