#8213 - 3.4.2012 (arvosana: -73)

Ennen ihmettelin, miten kukaan voisi haluta tehdä itsemurhan.
No, silloin en selvästi ollut tietoinen siitä, mitä masennus on.
Tänne on tullut viime aikoina avauduttua liiankin usein, mutta muita ihmisiä, varsinkin vieraita, pelkäävänä en pysty kuvittelemaankaan meneväni avautumaan psykologille.
Ja lähinnä tuon edellisen takia olenkin masentunut.
Tulevaisuudella ei tunnu olevan oikeastaan mitään tarjottavaa. Mitä armeijan jälkeen? "Opiskelua..." mutta mitä? Mikään ei vaan kiinnosta. Masennuksen perusoire.
Jos nyt edes pääsisi vanhempien nurkista omaan kämppään, jossa voisi toteuttaa 'true selfiään'.
Fantasiointi lisää masennusta, jos se on "tavallisuudesta" poikkeavaa. Mahtavaa olla kaappiturri.

Eilen illalla oli aika lähellä etten olisi enää kirjoittanut tätä. Se ei olisi vaatinut muuta kuin yhden hauiksen supistuksen, jolloin saksien terä olisi ollut kaulassa.
Onnistuin kuitenkin laittamaan sakset pois. Lähinnä kai sen takia, että elän omassa päähänpinttymässäni ettei neitsyenä voi kuolla, mikä semmoinen edes olisi. Tuo veruke kai sitten pitää minut hengissä luonnolliseen loppuun saakka.

Hetken aikaa harkitsin että julkaisenko vai enkö, sehän voisi johtaa mielisairaalakäyntiin tai johonkin pakollisiin terapioihin. No, toivotaan ettei kukaan hätäänny minun takia. Jatkan hengittämistä vaikka väkisin.

Loppukevennykseksi: vituttaa koeviikko ja ruotsin koe.

Ylläpidolle: jos ette jaksa julkaista näitä, laittakaa vaikka ip-esto. Ainakin olisi hyvä syy mennä ammattiauttajalle. Ja mikä helvetin spämmiesto? Avautuminen: kissa
kommentointi: koira