#8907 - 4.6.2012 (arvosana: -65)

Eilen jo piti vinkua, mutta tuotokseni katosi jonnekin bittiavaruuteen kun se oli melkein valmis.

Ihmissuhdeongelmat.
Onkohan mun itsetunto vaan poljettu maanrakoon, vai voisko oikeasti olla joku asperger? Eli en saa muihin ihmisiin mitään kontakteja aikaiseksi kasvotusten. Hyvänä esimerkkinä kanssalukiolaiset tytöt, jotka on nyt 5 vuotta tunnettu. Ikinä en ole sanonut juuri mitään niille, nyt sentään pystyy muutaman sanan sanomaan, mutta yleensä sekin vaatii että ne sanoo jotain selvästi minulle osoitettua.
Kaupan kassalla saa suustaan juuri ja juuri ulos "moi" ja "kiitos".

Masennus.
Ei saa mitään aikaiseksi. Ei vaan kiinnosta. Ei oikeastaan mikään enää kiinnosta. Ruokahalu meni 2 kuukautta sitten, paino pudonnut ainakin 10 kiloa koneella istuen. Ei enää kiinnosta edes runkata. Onkohan paljoa arvioitu huti jos sanon että kuukauden sisään olen runkannut 3 kertaa?

Alaotsikkona masennukseen Yksinäisyys.
Vaikka tunnun sosiaalisia tilanteita pelkäävän, silti sisimmässäni tursun rakkautta ja hellyyttä, tarttisi vaan jonkun johon purkaa se. Sitten kun vielä pelkää pakkeja niin paljon ettei ole niitä edes saanut ikinä.

Alaotsikkona masennukseen Erilaisuus.
Taas se alkaa... Pääsis copypasteemalla helpommin tämänkin kohdan, mutta en taida löytää sitä enää.
Olishan se mukavaa, kun fantasiat olis edes teoriassa mahdollisia toteuttaa. Eli olemalla normaali ihminen. Lähin mahdollisuus on fursuitteri, mutta ainahan sen tietää että ihminen siellä sisällä on. Ehkä kun 200 vuotta odottaa niin plastiikkakirurgia ja geenimanipulaatio mahdollistaa oikeat turrit. En vaan taida olla enää hengissä silloin.

Vähän pistää sekin vituttaan että menin kännissä avautuun ja ylläripylläri tulin kaapista ulos. Hyvä että tähän hermanniin voi luottaa, mutta mukavampi olis jos vaan semmoset tietäis jotka oikeasti ymmärtää.

Aika hyvin sain tiivistettyä. Pahoittelut kuitenkin ylläpidolle, näitähän varmaan tulee vielä.