#9144 - 1.7.2012 (arvosana: -41)

Vihaan eksääni, joka hakkaamisella ja alistamisella on pilannut koko loppuelämäni, tai siltä se ainakin tuntuu.

En luota enää miehiin, pelkään saavani nyrkistä jos vähänkin sanoo väärän sanan tai ei tee niinkuin toinen tahtoo. Öisin itketään kun sattuu niin saatanasti henkisesti, miksei vaan voi olla normaali.

Tätä seuraava suhde kaatuikin, kun en osaa päästää irti traumoista. En varmaan koskaan osakaan, en osaa olla oma itteni. Kokoajan jossain takaraivossa jyskyttää pelko, että toinen saattaa silmänräpäyksessä nostaa seinälle ja lyödä. Vaikka ei ole tämän erään tapauksen jälkeen niin koskaan käynyt.

Kiitos aivan vitusti traumoistani, kunpa olisin jo silloin uskonut mitä mulle sanottiin. Jos en sua pelkäis, tappaisin sut omin käsin.