#9157 - 3.7.2012 (arvosana: -71)

Mä suutuin just mun parhaalle (ja ainoolle) kaverille aika pahasti, koska mä oon ajatellut, että edes se ymmärtäis miltä musta tuntuu (tää kaverittomuus + koulussa menee huonosti + entisen parhaan kaverin kiukuttelu ja mustasukkasuus + äidin juominen + muutama muu pikkujuttu) kun kukaan muukaan ei ymmärrä, mutta ei sekään ilmeisesti. Eikä kukaan myöskään hyväksy mua semmosena, mikä oon, joten kaikki mun kaverit ja muut tärkeet ihmiset on kadonnut mun elämästä viimeisen vuoden aikana. Kukaan ei kuuntele mun mielipiteitä ja jos kuuntelee, ne haukutaan aina ihan pystyyn, mun valintoja ei kunnioiteta (esim. jos vaikka haluaisin koiran, kaikki olisivat heti sitä vastaan ja yrittäisisvät käännyttää mut myös sitä koiraa vastaan) ja muutenkin musta tuntuu ettei kukaan tiedä mun olemassaolosta.

Mä en tiiä yhtään, mitä mun pitäis tehdä itteni kanssa. Mä en halua elää tälleen..