#9437 - 8.8.2012 (arvosana: -55)

Vituttaa kun oon aina se kaveri, joka kuuntelee kuinka toisilla menee hyvin, kuinka toiset jatkaa elämässään eteenpäin, alkaa seurustelemaan, hakee opiskelemaan ja ite jumitan samassa tilassa, joka estää mua jatkamalla kunnolla eteenpäin. Kukaan ei oo koskaan kiinnostunu musta tai ei ainakaan koskaan sano sitä. Myöhemmin sitte saa kuulla, että jollain on ollu ihastusta muhun, mutta ilmeisesti mielenkiinto on loppunu lyhyeen.

Oon miettiny koko elämän ajan, että mikä mussa on vikana. Lapsesta saakka. Ja tiedän, että itsemurha on itsekästä jne.. kaikki ne samat fraasit on kuultu jo, mutta en pelkää kuolemaa. Minua ei pelota ajatus hirttosolmusta kun olen jo ollu kerran lähellä hypätä. Tätä on jatkunu jo 4 tai 5 vuotta. Oon lähinnä toisten takia eläny viimeiset vuodet, koska en halua, että toiset kärsii mun takia, mutta millasta elämää seki on? Elää toisten ihmisten takia ja tuntea joka päivä se sama tyhjä olo sisällä?