Parhaat11987 - 15.9.2013 (arvosana: 5) Eiiiiii! Miksi, miksi, miksi!!! Muutama päivä sitten mieleeni muistui yksi lapsuudenaikainen satu, jota pelkäsin kakarana ihan kuollakseni. Kyseessä on Jörö-Jukka ja mun oli nyt pakko googlettaa se ja PLÄÄM, siinä se kuva Jörö-Jukasta tuli ja sain hirveet puistatuskohtaukset. En vittu saa sitä kuvaa mielestäni, ihan vitun pelottava. Miten pystyn nukkumaan ensi yönä, kun se vitun hirvitys on nyt mielessäni! Viimeksi pelästytin itseni, kun oli pakko googlettaa se Manaaja-elokuvassa esiintynyt demoninnaama, siitä menetin yöunet, kun se vitun naama oikeasti löytyi googlettamalla. Ja sitä ennen oli Morso (hyi vittu, miks mä kidutan itseäni muistelemalla näitä?). Miksi lapsille keksitään tuollaisia traumaattisia satuhahmoja kuten Jörö-Jukka? Oi miksi? Dx Jargh, 1 kommentti 12020 - 26.9.2013 (arvosana: 5) Ongelmahan lähtee siitä, että mä en voi sietää itseäni. Peilistä katsoo nuori nainen, jonka joskus tunsin. Nyt se nainen on bulimian vallan alla ja monena aamuna tää nainen itkenyt, kun on astunut vaa'alle. Mulla on ihana jätkä, joka kuuntelee mua ja tukee mua kaikessa. Ja mitä mä teen? Ahdistun. Luonnollinen reaktio, eikö vaan? Ainakin melkein. Tää jätkä on pyöriny kuvioissa tosi vähän aikaa, mutta mä viihdyn sen kanssa. Sen lähellä on turvallinen olo, ja on joku, jolle kelpaan tälläsenä. Rikkinäisenä. Mutta miksi ahdistun? Koska se jätkä on koko ajan kiinni. Halailee takaapäin, joka olis muuten aivan ihanaa, muttakun se väkisinkin koskettaa mun vatsaa siinä halatessaan. No, eihän se muuten olisi ongelma, ellei mun vartalo ois yks vitun iso ongelma. Ja kun mä kerroin sille jätkälle mun syömisongelmasta, se vaan sano, ettei voi tuomita mua ja tukee mua siinä asiassa. Ei edes puhunut mitään lääkäristä, vaikka mä melkein toivon jo sitä, että joku huutais mulle päin naamaa, että mä olen sairas. Koska mä tiedostan tän nyt itekin, niin mä varasin ajan lääkärille. Saa nähdä mikä paskamyrsky siitäkin seuraa... Mulla on niin nurkkaan ahdistettu olo, kun se jätkä ei osaa antaa mulle tarpeeksi tilaa. Ja kun mulla on ahdistunut olo, mä syön. Kun mä syön, mä ahdistun lisää. Sitten mä oksennan. Ja sitten syöminen jää pois ja ahdistus kasvaa sisällä. Vissiin aika vitun tervettä, eikö? Anonyymi, 6 kommenttia 12305 - 7.1.2014 (arvosana: 5) Voi vittu saatana, menetin tyttöystävän ja saatana kouluki alkaa vittu huomenna. Saatana ysiluokka ja pitäs jaksaa panostaa. Todistuski ihan vitun perseestä. Ei vittu ja saatana ku kaikki menee pieleen! Ens viikol kaks koetta ja en oo lukenu saatana yhtään. Mitä helvettiä. Saatana ku unirytmikin päin vittua, herään joskus 12 aikaan. Ja sit en jaksa keskittyy koulus. Vittu! AnonyymiPASKA, 4 kommenttia 13529 - 29.10.2015 (arvosana: 5) Turhauttavaa. Isä lupasi auttaa kasvion kanssa ja patistaa minut kuvaaman. Teki niin kerran, ja lähti siitäkin pian tekemään jotain omaa sisälle. Tämän takia en saanut tehtyä kasviota kokonaan valmiiksi. Tämän takia opettaja laittaa viestiä että olisiko mahdollista saada kuvia, sillä teknologisten ongelmien takia en edes sitä vähää saanut lähtetettyä. Nyt isä huutaa siitä, että miksen tehnyt sitä kesällä. Miksen tehnyt sitä heti niin olisin säästynyt tällaiselta rumbalta. Miksen lähettänyt sitä heti kun oli päivä. Syy on, että hän ei pitänyt lupaustaan. Odotin joka päivä koko samperin kesäloman ajan, että hän tulisi sanomaan että "perkele, nyt tehdään se kasvio niin kuin lupasin." Ei, sitä päivää ei tullut sen yhden jälkeen, jolloin sain kuvattua muutaman kasvin. Kaikki kaverini kertoivat, kuinka he olivat saaneet sukulaisiaan apuun, ja osa ei edes saanut kuvata itse kuin muutaman, koska sukulainen oli kameran takavarikoinut itselleen. Ja opettaja viestinsä jälkeen lisäsi että olisi hyvä saada niitä kuvia ettei nelosta tulisi. "Se numero ei ole sinun numerosi, tiedän että olet tehnyt sen." Vääryyttä. Palkkioksi saan vain kuunnella isän huutoa siitä, että hänen poikansa ei tehnyt kasviota kunnolla ja se vaikuttaa tulevaisuuteen. Hei, pidä lupauksesi äläkä huuda minulle turhaan. Olisin tehnyt sen, jos olisit edes välillä kannustanut tekemään sitä. Motivaatio katosi heti, eikä palautunut. Kiitos vain perkeleesti, vaikka koko vika ei sinun ole, niin silti olet yhtä syyllinen tähän kuin minä. Nämä suolaiset kyyneleet jotka polttelevat poskiani. Miksi edes itken näitä katkeria kyyneleitä tässä? Eivät ne oloa mitenkään paranna. Toivottavasti ei näy tuntuvasti numerossa, kumpa edes 7 saisin numeroon, niin voisin ensi vuonna yrittää 10. Anonyymi, 4 kommenttia 13819 - 3.8.2016 (arvosana: 5) Erosin tyttöystävästäni eilen, itken vieläkin ja tyttö vain kettuilee kavereilleni! Kyllä ketuttaa Anonyymi, 3 kommenttia 13851 - 10.9.2016 (arvosana: 5) VOI VITTU !! oon vitun yksin koulussa kiitos vaan kun bestis jätti VOIT HAISTAA VITUN SINÄ HUORA SIELLÄ !! vitusti vituttaa nyt !! EN VOI VITTU JÄKISTÄKÄÄN KATTOO RUUDUN RUNKKAREITTEN TAKIA !! ja vitun joka torstai pelottaa niin vitusti kun pitää mennä erikouluun opiskelemaan jotain vitun paskaa ! SAATANA ! Anonyymi, 2 kommenttia 13945 - 29.12.2016 (arvosana: 5) Äitini on ihan hemmetin negatiivinen, lapsellinen kiukuttelija ja sen kanssa on tosi raskasta olla. Lidäksi se stressaa ja valittaa mielettömästi ihantyperisäasioista. Ja se toivoo aina et olis enemmän rahaa mutta eipä ole akalle tullu mieleen mennä töihin vaikka se satavarmasti sais heti töitä jos hakis. AAAAARGGGHHH. Anonyymi, 2 kommenttia 13957 - 19.1.2017 (arvosana: 5) Nämä saatanan ajoneuvoverot. Polkupyöräilijät ajelee kaupungissa autotiellä autojen edessä. Missäs niiden verot. Polkupyöräkin kuuluisi katsastaa ja siinä pitäisi olla myös ajoneuvovero koska joku vitun pälle on keksinyt että hei polkupyörät on ajoneuvoja hihiii niillä siis saa ajaa teillä.. Vittu haloo. Jos se polkupyörä ajelee maantiellä niin senkin kuuluu maksaa veroja sen tien korjaamisesta. Vitun 500€ vero autoille saatana laittakaa samat verot polkupyörille. Anonyymi, 1 kommentti 13975 - 1.2.2017 (arvosana: 5) Työttömän elämä on kyllä niin huoletonta. Ei oo enää mitään huolen häivää. Ei stressiä.. Ei tarvihe miettiä että mitä söis kun ei ole mitään syötävää. Eikä ole rahahuolia kun ei ole rahaakaan. Vielä voi kuitenkin vettä juoda siihen asti että vesilaitos katkasee hanat. Anonyymi, 2 kommenttia 14026 - 7.5.2017 (arvosana: 5) Ihan oikeesti! Se, että oon bi, mitenkään tarkota mun rakastuvan jokiseen vastaantulijaan tai yhtäkiä haluavan mun parhaistakavereista vähän jotain muuta! Voisitteko hmiset ymmärtää? Helvetti! Anonyymi, 3 kommenttia 14050 - 3.6.2017 (arvosana: 5) Olisi pitänyt heivata sinut mäkeen jo sen ekan pettämisen jälkeen. Olisi pitänyt kuunnella kavereita, jotka kehoittivat jättämään ennen kuin jotain vielä pahempaa tapahtuisi... Welp, tyhmyydestä ja liiallisesta hyväuskoisuudesta sakotetaan. Hyvästi, saatanan mieshuora. Anonyymi, 2 kommenttia 14077 - 31.7.2017 (arvosana: 5) Vituttaa olla ruma. Vituttaa myös se ettei asialle voi tehdä mitään. Anonyymi, 6 kommenttia 14318 - 28.5.2019 (arvosana: 5) Tässä teille, jotka hingutte töihin insinööri-/suunnittelutoimistoihin, ja kuvittelette sen olevan rentoa haistapaska näpyttelyä, TLDR-versio alasta: - työtehtävät: paskaa - käytettävät työkalut/ohjelmat: aivan järjettömän ylihintaista paskaa laatuun nähden - palkka: alipalkattua paskaa - yleisesti ja erikseen: suunnittelutoimistoissa kaikki on paskaa paitsi kusi Annan ammattilaiskärkiä alasta 10+ vuoden kokemuksella. Vaikka tämä tehdään käymällä läpi Altenin sivuilta löytynyt työpaikkailmoitus, niin tämän voi yleistää muihinkin vastaaviin paikkoihin. https://www.alten.fi/tyo-altenilla/avoimet-tyopaikat/tyopaikka/528-sahkoistyksen-paasuunnittelija "Haemme menestyvään ja kasvavaan asiantuntijayritykseemme" Jos pitää menestyvänä sitä, että rivisuunnittelijan laskutushinta asiakkaalta on luokkaa 50-60 €/h niin HAH! - SÄHKÖISTYKSEN PÄÄSUUNNITTELIJAA - Tampereen toimipisteellemme. - Tehtävässä pääset toimimaan teknisenä asiantuntijana vaativissa sähkösuunnitteluprojekteissa. Tehtäviisi kuuluu projektien määrittely ja aikataulutehtävät yhteistyössä projektipäällikön kanssa. Osallistut itse myös varsinaiseen suunnitteluun ja muun suunnitteluryhmän koulutukseen ja ohjaukseen. Totuus: Projektipäällikkö ei jouda tekemään mitään - yhtään mitään, koska ei itse ehdi, kun on niin monta projektia vedettävänä. Varaudu tekemään itse kaikki aikataulut ja muu projektiin liittyvä paska (kokousmuistiot yms). Pääsuunnittelijana joudut paimentamaan muita suunnittelijoita ja tarkastamaan näiden suunnitelmat. Jos hyvä tuuri käy, projektia voi olla tekemässä ammattilainen, joka osaa hommansa. Silloin pääsee helpolla. Jos taas ryhmään sattuu idiootti/kokematon, varaudu siihen, että kaikki menee päin persettä. Tuolloin kaikki suunnitelmat pitää käydä suurennuslasin kanssa läpi, jos haluaa ettei paskaa lähde maailmalle. Niin, missäs välissä meinasit tehdä ne sinulle nakitetut suunnitelmat? - Tehtävässä menestyminen edellyttää: - Soveltuvaa koulutusta sähkövoimatekniikan alalta (esim. insinööri- tai diplomi-insinööri) - Nykyaikaisten suunnittelu- ja laskentaohjelmistojen, kuten ePLAN, E3, Comos, CADS, NEPLAN ja 3D-ohjelmistojen monipuolinen tuntemusta Totuus: Autocadin osaaminen riittää, koska et tule koskaan käyttämään ns. älykkäämpiä suunnitteluohjelmia. Se riippuu aivan asiakkaasta minkälaista suunnitteluohjelmaa saat tehtävissäsi käyttää. Jos asiakas on vähänkään fiksu, niin työkaluina saat käyttää valitsemaasi työkalua ja projektin lopussa asiakkaalle riittää, että luovutetaan kaikki muokattavat tiedostot esim. dwg:nä. Tämä on kyllä äärimmäisen harvinaista, omalle kohdalle ei ole sattunut yhtäkään tuollaista tapausta. Jos asiakas on mistään mitään tajuamaton idiootti, jolla on aivan vammainen CAD-ohje (tyyliin: kaikki objektit oltava tasolla 0), pystyt täyttämään dokumentointivaatimukset vain perus_vitun_viivanpiirrolla (blokkejakin tosin voi käyttää) ja tyhmillä teksteillä (=Autocad). Jos asiakkaalla on käytössään joku omaksi ostettu suunnittelujärjestelmä (esim. Alma, Comos), niin varaudu siihen, että otsassasi on metrin mittainen slerba. Yleensä aina tuo suunnittelujärjestelmä on pistetty pystyyn jonkun projektin sivutuotteena ("ostettiin tällainen systeemi, suunnitelkaa sillä") eli suomeksi sanottuna suurin osa asioista on rakennettu päin vittua sinnue järjestelmään, koska - järjestelmää ei ole ollut pystyttämässä asioista tietäviä henkilöitä - kiirekiirevitunkovakiiretehdäniitäprojektinpiirustuksia Ja kun kerran on se järjestelmä sössitty pystyyn ja ryhdytty tekemään päin vittua niitä asioita, niin sitähän ei edes itkemälläkään muuteta enää mihinkään suuntaan. Verkostolaskelmaohjelmat on yleisesti ottaen paskaa. Neplania en ole koskaan käyttänyt mutta sillä on lähinnä laskettu keskijänniteverkkoja. Yrityksissä on ollut vain muutamia henkilöitä, jotka tuolla ohjelmalla laskevat. Tavallinen rivisuunnittelija saa sooloilla miten sattuu. Vaihtoehtoja on yleensä muutamia: - pahimmassa tapauksessa ei minkäänlaisia työkaluja - käytetään jonkin laitevalmistajan ohjelmaa, esim. ABB:n DOC, Schneiderin Ecodial, Siemensin Simaris - käytetään itse kyhättyjä excel-taulukoita - "parempi" vaihtoehto edelliseen verratuna: käytetään jonkun muun kyhäämiä excel-taulukoita, joista ei ymmärretä hevonvittuakaan Valmiit laskentaohjelmat on hyviä vain jos mitoitettavat piirit on yksinkertaisia (luokkaa kytkinvarokelähtö -- kaapeli -- sähkönkuluttaja). Vähänkään jos tulee kummallisempi piiri vastaan, tai käytössä ei ole juuri sen laitevalmistajan laitteita mitä ohjelma käyttää, niin vituiksi viuhuu, että huhhei! Laskentaohjelmista Sähköinfon kauppaama Febdok ansaitsee erikseen ihan kunniamaininnan siitä, että miten paskasti ohjelma on voitu suunnitella. Jos yrität valita vaikka suojalaitetta laiterekisteristä, niin joka vitun kerta kun avaat sen laitevalintaikkunan, niin ohjelma jauhaa minuutin tai pari niitä valintavalikoita täyteen. Ja eipä ole ensimmäinen kerta, kun ohjelma ei anna valita jotain tiettyä laitetta vaikka se siellä rekisterissä olisi ja mitään muuta estettä valinnalle ei olisi. Lisäksi löytyy nippu erilaisia muita isompia tai pienempiä ärsyttävyyksiä. Jos mitoituksia joudutaan tekemään vaikka johonkin kerrostalon sähköverkkoon, niin siihen tarkoitukseen tuo ohjelma saattaa olla varauksin OK. Jos suunnittelukohteet ovat teollisuussähköverkkoja, niin "nauti" ohjelman tuomista riemuista. Yksi mitä tuossa ilmoituksessa ei mainittu on dokumenttien-/tiedostonhallintajärjestelmät. Jos suunnittelutoimistolla ei ole sellaista järjestelmää, niin käänny ja juokse niin helvetin kauaksi kuin vain pääset. Jos projekteissa käytettävä dokumentinhallinta == Windowsin file explorer && verkkolevy, niin ei voi sanoa muuta kuin, että voi Pyhä Apustus sentään. Tuollaisen kombon käyttäjät pitäisi hirttää munistaan sinne paikkakunnan korkeimpaan mäntyyn. On tullut nähtyä muutamia pörssiluokan yrityksiä (ja pienempiäkin hikipajoja), joissa toiminta on ollut tuollaista ala-arvoista paskaa. Työaikaa käytetään siihen, että etsitään sitä tiedostoa jostain alihakemiston alihakemistohelvetistä tai pähkitään, että missäs se oli nyt se viimeisin versio tai bäkuppi tuosta. - Hyviä tiimityötaitoja, oma-aloitteisuutta ja ongelmanratkaisukykyä - Asiakaslähtöistä asennetta ja vastuunottohalua Asiakaslähtöistä asennetta == jaksat kuunnella asiakkaan vittuilua siitä, kun tuntiarvio/budjetti on ylitetty - Kykyä kommunikoida sujuvasti suomeksi ja englanniksi sekä suullisesti että kirjallisesti - Öljynjalostamoiden, voimalaitosten ja sähköasemien sähköverkkojen/-järjestelmien suunnittelu-, asennusvalvonta- ja käyttöönotto kokemus katsotaan merkittäväksi eduksi. Tervemenoa tekemään suunnittelemia Kilpilahden jalostamolle. On muuten varsin perseestä olevaa hommaa, koska vitumoinen kasa spekkejä, "laatuohjeita" ja suunnittelutyökalut käytännössä: - Autocad - Excel - Word - Hakijalta odotamme kokemusta vastaavista suunnittelutehtävistä, mutta otamme huomioon myös uransa alussa olevat kehittymiskykyiset ja –haluiset hakijat. - Tarjoamme Sinulle: - Monenlaisia urakehitysmahdollisuuksia kilpailukykyisessä, kansainvälisessä ja jatkuvasti kasvavassa organisaatiossamme Monenlaisia urakehitysmahdollisuuksia == Kerran kun jämähdät tekemään yhdelle asiakkaalle töitä, niin niistä et pääse eroon vaikka haluaisitkin. Ainoa toimiva keino on sössiä suunnitelmat niin lahjakkaasti, että asiakas ei halua enää sinua suunnittelemaan projekteja. Kilpailukykyinen == Kilpailukyky revitään suoraan sen suunnittelijan selkänahasta maksamalla paskoja palkkoja. Tiedän yhdenkin tapauksen, joka oli ollut alalla 20 vuotta suunnittelijana mutta palkka oli luokkaa 3,2 k€ (tämä siis n. 2010-luvun alussa). Tainnut vaihtaa työnantajaa vain kerran, joten saa osin syyttää matalasta palkasta itseään. Ja millä muulla alalla on yhtä vammainen TES-käytäntö, että työajan ulkopuolella tapahtuvasta työmatkustamisesta kaksi ensimmäistä tuntia matkustetaan omaan piikkiin ja vasta sen jälkeen saa korvauksia. Aivan helvetin munatonta touhua liitolta, kun eivät ole tuohonkaan saaneet muutosta! Oli miten oli, joskus saattaa tuntilappuun tulla muuutamia ylimääräisiä liukumatunteja em. seikasta ja kikystä johtuen. - Työskentelyä pätevien ammattilaisten rinnalla - Positiivisen, innovatiivisen sekä dynaamisen työympäristön - Mahdollisuuden kehittää ja syventää omaa osaamistasi haasteellisten työtehtävien parissa No vittu jee! Nämähän ne on ne tärkeimmät asiat, jonka takia tuohonkin paikkaan pitäisi hakea into piukeana. Lopuksi haluan sanoa, että itse tein sen virheen, että jäin liian kauaksi aikaa töihin yhteen toimistoon. Kytkintä olisi pitänyt nostaa jo parin kolmen vuoden jälkeen mutta mistäs sitä tiesi vielä nuorena ja kokemattomana. Kun on pyörinyt alalla näinkin kauan, niin hyppääminen toisenlaisiin hommiin käy aina vain vaikeammaksi. Omalla asuinseudulla sähköalan paikkoja on vain lähinnä näissä haistapaskan suunnittelutoimistossa, joihin en tule enää hakemaan. Tampereen seudulla luulisi olevan enemmänkin laitevalmistajia tai muita vastaavia, jotka maksaa paremmin kuin nämä hikipajasuunnittelutoimistot. Jos olet vähänkään fiksumpi ja osaat ajatella omilla aivoillasi, niin mieti kahdesti haluatko todella olla töissä suunnittelutoimistossa vai jossain muualla. Jos olet nollataulu, joka tykkää hakata samoja tietoja erilaisiin dokumentteihin päivästä toiseen, niin tuo ala on sinulle tehty. ontääsaatanantyömaa, 2 kommenttia 14477 - 5.5.2020 (arvosana: 5) Vituttaa niin paljon että tekisi vaa mieli huutaa ja rikkoa paikkoja! Ensinnäkin se ettei mihinkään pääse ja kaikki on niin saatanan vaikeaa. Toiseksi se etten pääse kouluun koska paska lukio päättänyt että ei enää tulla kouluun ja pää räjähtää kotona olosta. Perhekin vituttaa niin paljon että tekisi vaan mieli lähteä vittuun eikä ikinä tulla takaisin. Kolmanneksi vituttaa se että olen köyhä ja olisi niin paljon asioita, jouta ostaa kesäksi. Kaikista eniten vituttaa se etten ole päässyt ryyppäämään moneen kuukauteen ja kun vihdoin kohta pääsisin minulla ei ole rahaa edes viina pulloon!! En kestä enää enempää paskaa ja koulutehtäviäkin on niin paljon että hukun niihin ja puolet jää tekemättä. Ainii täytän parin viikon päästä 18 ja tästä piti tulla elämäni paras vuosi mutta nyt kaikki on pilalla joidenkin saatanan kiinalaisten takia. Ikinä en ole ollut näin pohjalla elämässä eikä minulla ole ketään jota kiinnostaisi kuunnella ongelmiani joten parempi avautua internettiin kuin oikeille ihmisille ettei enää enempää paskaa sada niskaan! P.S vituttaa myös niin saatanasti se ettei ole varaa spotify premiumiin ja aina kun tulee mainoksia tekisi vain mieli heittää koko luuri seinään! Ainiin mutta en voi koska koska millä vitulla ostaisin uuden. Vitulla varmaan jos ei muita mahdollisuuksia ole... Anonyymi, 2 kommenttia 14405 - 11.1.2020 (arvosana: 5) vitun vitun vittu. mä olen taas hajalla. ei mun pitäny mennä rikki. Mut tässä mä silti oon. kuuntelemas erobiisejä ja kyyneleet poskilla. niin kauan kielsin kaiken. uskottelin itelleni et vihaan kaikkia. Kunnes elämä iski turpaan taas ja älysin et oon hajalla. Mä oon ollu ni hajalla, paskana niin kauan. ja mä en tiiä enää mitä tehä ku kaikki kusee ja mikään ei auta. Mua vaa sattuu nii paljon. Ja mä en jaksa enää tätä vitun kipua. Vuosia vuosien perään. pelkkää kipua ja tuskaa. turrutan säännöllisesti tän kivun alkoholiin. Osa sanoo lutkaks osa huomiohuoraks. mutta seki vaa tapa turruttaa kipua. Hän teki kaikesta parempaa. Se sai kuorrutettua tän kaiken paskan glitterillä. ja nyt mulla on taas vain itteni. itteni ja kipuni. Tähän se aina päätyy. että oon taas yksin. en osaa pitää kiinni kenestäkään kun ei kukaan pidä musta kiinni. Voiko joku täyttää tän aukon mun sisällä? mikään ei enää täytä sitä. ei alkoholi, ei huumeet, ei huorat. Laittakaa vaikka vittu betonia mut täyttäkää tää aukko. se aiheuttaa nii paljon tuskaa. parempi olla tuntematta mitään kuin elää kokoaikaisessa henkisessä kivussa. Jota kukaan ei huomaa tai ymmärrä. turhaapaskaa, 3 kommenttia 14544 - 1.9.2020 (arvosana: 5) mixi yrittäjäjien pisnes perustuu kusetukseen Anonyymi, 1 kommentti 14766 - 16.10.2021 (arvosana: 5) Vaihdoin hiljattain nimen muutoksen sen takia, koska häpeän menneisyyteni. Kaiken lisäksi en edes pidä syntymänimeni ollenkaan. Anonyymi, 1 kommentti 14756 - 17.9.2021 (arvosana: 5) Opettaja on ku perseelleammuttu karhu iha vitu vajakki:D HOMO, 2 kommenttia 14958 - 25.5.2024 (arvosana: 5) En pääse eroon kontrolloivasta äidistäni, en edes välien katkaisemisen jälkeen. Äitini puhuu kuin lapselle, hän kohtelee kuin lasta, lahjoittelee tavaraa jota en tarvitse tai halua, pakotti nuorena ottamaan rahaa vastaan vaikka halusin pärjätä omillani, änkeää monta kertaa vuodessa luokseni ja siivoaa kaikki paikat lattiasta kattoon (asuntoni ei ole sotkuinen. Minun siivoukseni, oli kuinka puhdasta tahansa, ei koskaan kelpaa hänelle!). Olen normaali työssäkäyvä mies ja pärjään hyvin. Minulla on ystäviä ja harrastuksia ja vakituinen toimeentulo. Mutta mikään ei kelpaa äidilleni. Hän on koettanut kylvää eripuraa minun ja ystävieni väliin mm. väittämällä että he varastavat minulta. Opiskeluaikoina hän koetti vihjailla, että kämppikseni (hyvä ystävä myös) käyttää minua hyväkseen siivouttamalla yms. Hän ei tykännyt yhtään opiskelupaikastani, vaan koetti neljän vuoden ajan saada minut vaihtamaan lääkikseen. Saatuani ensimmäisen kesätyöpaikan, hän ei ollut iloinen vaan moitti minua siitä miksen hakenut kesätöitä vanhempieni paikkakunnalta. Riippumatta missä vaatteissa ja kengissä menen käymään, hän aina moittii miten huonoja vaatteeni ovat ja yrittää pakottaa minut mukaan vaatekauppoihin. Hän myös pari kertaa vuodessa järjestää "vaatesulkeiset" joissa riisuudun kerta toisensa jälkeen alasti hänen ja isän läsnäollessa ja sovitan vanhoja vaatteita ja minusta otetaan mitat. Kun tämä alkoi nuorena vaivata minua enkä halunnut, hän sanoi "meidän on pakko pitää vaatesulkeiset, nyt ei saa sanoa ei!" ja jos edelleen kieltäydyin niin alkoi syyllistävä ulina miten multa loppuvat vaatteet enkä saisi kulkea rääsyissä kadulla. Olin kolmekymppinen kun vihdoinkin pystyin kieltäytymään sulkeisista ja silloinkin se oli lujassa. En haluaisi todellakaan ajatella äitiäni, mutta päivittäin hän ja käytöksensä tulee mieleen. Saan raivokohtauksia, enkä kykene lopettamaan ajatusvirtaa. Menneisyydestä kumpuaa aina milloin mitäkin tapauksia mieleen. Isäni on vihjeetön ja varmaan jotenkin autistinen tapaus. Hän karttaa konflikteja. Olen yrittänyt isälle puhua, mutta hän ei ymmärrä miten paha minulla on olla äidin käytöksen takia. Kun 29-vuotiaana halusin lähteä muutamaksi kuukaudeksi työskentelemään Japaniin, pelkäsin kuollakseni että miten kerron asian äidilleni. Isän kanssa juttelin ensin asiasta, ja hän lupasi olla tukena sitten kun kerron. Loppujen lopuksi jäin sitten kuitenkin tilanteessa yksin: isä katsoi telkkaria äidin raivotessa minulle. Kun äiti kysyi häneltä "no mitä mieltä sä oot tästä?" niin isä vastasi sopertaen "no...mies tekee mitä tekee...nii" eikä hellittänyt katsettaan televisiosta. Joka kerta kun olen koettanut keskustella äitini kanssa siitä että mikä minun mieltäni painaa, hän loukkaantuu verisesti ja syyllistää minua. Hän itkee tai itkuraivoaa ja kääntää asiat niin että minä olenkin se kaiken pahan aiheuttaja. Hänhän on vain yrittänyt auttaa ja tehdä kaikkensa jotta minulla olisi hyvä olla. Olen koettanut kirjoittaa lukuisia kirjeitä hänelle, joissa voin kertoa tunteistani asiallisesti ja järjestelmällisesti ilman keskeytyksiä. Äiti ei halua kirjoittaa takaisin, koska kuulemma mummoni sanoi aikoinaan että painettu sana pysyy, ja ei saa kirjoittaa mitään mistä toiselle voi tulla paha mieli jälkikäteen. Jokaisesta kirjeestäni äiti on nostanut porun ja syyllistänyt minua ja väittänyt että kirjeeni ovat aivan kauheita. Syyllistäminen on hänen parhaita kasvatuskeinojaan; itsetuntoni on aivan maassa, alisuoriudun kaikesta (on itseasiassa ihme että valmistuin tai sain töitä, molemmista kiitos ystäville jotka tukivat!), monesti mietin itsemurhaa tai ainakin kuolemaa. Olen seurustellut vain kerran 23-vuotiaana ja sekin suhde kesti vain pari kuukautta ennenkuin tyttöystäväni jätti minut. En jaksa ajatella seurustelun mahdollisuuttakaan, koska vihaan itseäni ja pidän itseäni epäviehättävänä ja kyvyttömänä parisuhteeseen. Toisaalta myös pelkään että löydän jonkun kammottavan pirttihirmun. Äidin suojeluvietti on aina ollut ylikierroksilla. Ollessani 23v, kävimme tädin luona. Täti oli pihalla jutellut äidilleen että he ovat miettineet mökin vuokraamista ensi kesäksi Virosta, ja että vanhempani olisivat sinne tervetulleita käymään. Äiti oli välittömästi raivostunut ja huutanut tädille "TARKOITATKO ETTEI *MINÄ* SAA SINNE TULLA!!?!?" ja lähtenyt välittömästi sisälle, kiukutellen kaikille jotka olivat huoneessa ja uhannut että nyt lähdetään täältä samantien pois. Tilanne saatiin kyllä rauhoittumaan, mutta tapaus jäi ainiaaksi mieleeni. Täti myöhemmin kertoi minulle kahdenkesken, ettei tietenkään tarkoittanut etten minäkin saisi sinne tulla, mutta ei hän nyt vanhemmiltani kysele mitä aikuinen mies haluaa tehdä kesällä, vaan olisi kutsunut minut ihan kysymällä minulta itseltäni. Lukemattomia kertoja minua on raahattu milloin minnekin sukulaisten luo vain ilmoittamalla minulle aikataulu eikä kysytty lainkaan että olisinko itse halunnut tehdä lomillani jotain muuta. Sukulaisten luona on pakko käydä, jotteivät he loukkaantuisi (tosin väitteessä ei ole perää). Silloin kun äidin vanhemmat vielä elivät, niin meitä lastenlapsia kiellettiin riehumasta tai pitämästä minkäänlaista elämää, koska "mumma ja paappa hermostuu". Kahdesti kävi niin, että kun mummolassa osoitin mieltäni jostain, niin äiti löi heti. Tapaukset järkyttivät mieltä. Muutoin meillä ei oltu väkivaltaisia. Miettiessäni alanvaihtoa ja uutta opiskelupaikkaa 300 km päässä vanhempieni kotoa, äiti asettautui poikkiteloin ja pauhasi minulle neljän päivän ajan "mitä jos sä epäonnistut pääsykokeessa? Mitä sä sitten siellä ***:ssa teet? Sä et tunne sieltä ketään ja oot yksin siellä!" Kerrottuani että tunnen kyllä monia ihmisiä, äiti sanoi "ei ne ehi nähä sua kun ne on töissä!". Tuon jälkeen sain tarpeekseni ja katkaisin välit äitiini. Nyt olen 38. Katkaisin välit äitiini neljä vuotta sitten enkä ole käynyt vanhempieni luona. Isän kanssa ollaan väleissä ja hän käy luonani muutaman kerran vuodessa. Isä yrittää joka kerta maanitella minua palaamaan entiseen, koska äiti kuulemma itkee joka päivä ja hänellä on jatkuvasti paha olla, eikä isä jaksa katsella sitä. Kysyessäni, että kuinkas paljon herra itse on tehnyt asian eteen, niin hän meni vaikeaksi ja änkytti "no...kyllä mä oon koettanu pitää tätä perhettä kasassa...oon mä jutellu sille mutta ku se suuttuu joka kerta". Ukko on täysin pihalla ja täysin avuton. Hän on aina odottanut konfliktitilanteissa, että joku muu ratkaisee ongelmat. Äiti lähettää minulle monta kertaa vuodessa kirjeitä ja kortteja. Isän mukana tulee aina kirjeitä ja tavaraa, eikä isä kieltäydy olemasta kuriiri. Kirjeiden teksti on sitä samaa kuin aina: hän kertoo aina miten hirvittävän paha hänellä on olla ja että elämänilo on kaikonnut ja miten valtavasti hän kaipaa minua. Yhdessäkään kirjeessä ei ole sanaakaan MINUN pahasta olostani, hän ei piittaa minun tunteistani mitään. Viimeksi käydessäni isäkin koetti sanoa että eikö tälle tilanteelle voi mitään tehdä, tässä ehditään kaikki kuolla kohta. Tuon jälkeen olen ollut entistäkin ahdistuneempi ja masentuneempi. Laitoin tänä vuonna poikkeuksellisesti äitienpäiväkortin. Isä kertoi seuraavana päivänä, että äiti oli aivan hyppinyt onnesta saatuaan sen. Kuulin joskus väitettävän että välien katkaisu auttaa narsistin kanssa. Ei auta tarpeeksi. Pohdin silti äitiä joka päivä, en haluaisi mutta ajatukset vain menevät alati häneen. Äiti kasvatti minusta oman egonsa jatkeen. Koko lapsuuteni ja nuoruuteni häpesin itseäni ja koetin miellyttää jotta äidillä ja isällä olisi parempi olla. Minusta tuli jo päiväkodissa kiusattu, koska olin liian kiltti ja miellyttämishaluinen, enkä laittanut vastaan. Kiusaaminen jatkui kunnes lukion toisella alkoi vähentyä. Kiusaaminen oli eniten syrjintää ja nälvimistä. Minulla on vahva erilaisuuden ja kelpaamattomuuden kokemus. Nuorena vihasin itseäni ja ajattelin olevani viallinen. 25v jälkeen asiat ovat hiljalleen menneet parempaan suuntaan, mutta itsetuntoni on edelleen huono. Äitini siskot ovat kuunnelleet ja ymmärtäneet minua. He yrittivät vuosikausia puhua äidilleni järkeä. Tätini kävi kerran luonani, ja kuultuaan tästä äitini oli kuulemma itkenyt "miksi täti saa käydä X:n luona, mutta oma äiti ei saa?". Molemmat tädit ovat luovuttaneet jo vuosia sitten, koska äitini ei kuuntele. En syytä heitä, he yrittivät kaikkensa. Kummitäti kertoi erään kerran olleensa juttelemassa äitini kanssa ja koettanut puhua järkeä ja kieltänyt häntä soittamasta. Äiti oli ensin ymmärtänyt, mutta yhtäkkiä vartin päästä parahtanut "ei, mun on nyt pakko soittaa X:lle". Faktalaatikko: olen 38v mies, ainoa lapsi. Isä 76v, äiti 67v. Minulla on todettu keskivaikea jaksottainen masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö, paniikkihäiriö, OCD-oireita, nuorempana oli paranoian oireitakin ja dissosiaatiohetkiä, itsemurha-ajatuksia 16v lähtien ajoittain. Terapiassa käyty ikävuosina 28-30, auttoi vähän löytämään omaa itseä muttei suurta parannusta oloon. Vanhemmistani kumpikaan ei ole alkoholisti tai huumeongelmainen, fyysisistä tarpeistani huolehdittiin aina lapsena hyvin eikä minua ole koskaan jätetty heitteille. Perheessäni ei ole ollut fyysistä väkivaltaa, ellei muutamaa läpsäisyä äidin taholta oteta lukuun. Kummallakaan vanhemmallani ei ole mitään diagnooseja, koska päänuppitohtorille meno on häpeä ja heissä ei ole mitään vikaa. Välillä toivon omaa kuolemaani ja välillä äidin. Luonnolliseen poistumaan on vielä aikaa; äidin vanhemmat elivät 93- ja 96-vuotiaiksi. En tiedä itsekään miksi kirjoitin. Kai tämä on avunhuuto, jos vaikka joku keksisi jotain. Kiitos, jos luit tänne asti. risns, 5 kommenttia 15023 - 10.5.2025 (arvosana: 5) Kierrätysvaatteet pitäs lailla kieltää, ostin minihameen nii se haisee ihan vanhalle vitulle ja varpaan välille. Anonyymi, 1 kommentti 15032 - 29.6.2025 (arvosana: 5) Mun pierut ei haise paskalle vaan rehellisesti kortongille, miksi näin? Anonyymi, 1 kommentti 59 - 12.6.2009 (arvosana: 4) Vituttaa koko tää mun tylsä elämä... ei tekemistä.. töitä huomenna. ei kavereita. ei saatana. dr.phil, 0 kommenttia 167 - 15.6.2009 (arvosana: 4) Vituttaa ihmishuolia potevat ihmiset, joiden on kuitenki pakko haalia vakavempaa seuraa ympärilleen. Jos ei sitä yksin pysty olemaan iloinen ni eläkööt itsesääli. Voisi vielä lisätä että vituttaa kokoajan kiroilevat ihmiset. Ketunkasvot, 3 kommenttia 199 - 15.6.2009 (arvosana: 4) Vituttaa kun ei ole inspiraatiota tehdä yhtään mitään, kuin istua vain koneella, ja sekin on puuduttavan tylsää. aivokuollut, 2 kommenttia 657 - 27.6.2009 (arvosana: 4) Voi vittujen kevät kun ärsyttää; pomo on kusettanut multa koko viime kesän töistä kaikki ilta ja sunnutailisät pois, ja tajusin vasta nyt. lisäksi muutakin koijausta on ilmassa! voi helvetti kun ärsyttää kun oon vasta opiskelija eikä rahaa ole paskaakaan, ja sitten tällaista! voi hevonvitun pillun pallot, saatana! D, 3 kommenttia Edelliset Seuraavat |
Aiheet
ajoneuvot (168) armeija (48) elukat (115) harrastukset (12) ihmiset (3236) juomat (28) kaverit (520) luonto (51) musiikki (166) muut (4143) naapurit (49) opiskelu (748) parisuhde (716) pelit (203) perhe (234) politiikka (26) raha (40) ruoka (92) sukulaiset (85) terveydenhuolto (16) terveys (381) tietotekniikka (255) tv (138) työ (324) ulkonäkö (148) urheilu (62) uskonto (30) vaatteet (34) varallisuus (162) yhteiskunta (283) yritysmaailma (15) |