10715 - 2.1.2013 (arvosana: -83)

EI VITTU OIKEESTI. Mun luotettavin ja läheisin ystävä tietää että viiltelen. En oikeestaa kauheen usein, mut kumminki joskus. Sitte sillä on aina tämmönen saatanan ärsyttävä tapa huutaa kaikki ääneen. Ku se hyvin tietää että saatan olla itsetuhonen, niin on VITTU AIVAN SAATANAN PAKKO huutaa koulun naulakoilla vittu kaikkien rinnakkaisluokkalaisten kuullen ettö "HEI OOTSÄ TAAS VIILLELLY!?!?!?!?!?" En halua yksinkertasesti että kukaan pitäis mua minään ns. emona, koska ei vaan koko ajan jaksa ku on alkanu kuulee et selän takaan luokkalaiset höpöttää mun viiltelystä, ootellaan vaan iloisena että koska nää jutut menee vanhempien korvii :)) EI VITTU. Rakastan mun parasta ystävää (kaverina) ja se on mulle korvaamaton, mut se osaa olla myös tosi vittumainen. Tyyppi ei koskaan pyydä anteeksi mitään, eikä koskaan myönnä olevansa väärässä. Sitte jos kutitan sitä huvikseni takaapäin, nii se läimäyttää sellasel voimal poskee et ei saatana. Ku en kuitenkaa sen kummempaa tee ku kutitan, nii tarviiko mut hakata siitä hyvästä verille? Ja aina ku se kysyy että voinko olla sen kanssa, ja jos sanon ei, nii puhelimesta kuuluu vaa jotaa -"...ok.......", sitte kysyn siltä et mitä, ja tyyppi vaan sanoo taas et "ok, eimitn". BITCH PLEASE.
Vituttaa että ihmiset käyttäytyy ku mitkäkin kakarat, ja toivoisin että voisivat edes sen jälkeen pyytää anteeksi.
Tuskin se kenestäkään olisi kivaa jos huudeltas tuola käytävällä kaikkea susta. Toisekseen, mun toinen kaveri. Se on enemmän ymmärtäväisempi ja mun kaltainen. Tässä "kaverissa" vaan vituttaa se, että olin yhessä vaiheessa lääpälläni yhtee poikaa, joka on semmone ns."famous-person", ja saa tyttöjä ihan tollee vaa. Kerroin siitä tälle kaveri 2:lle, ja se meni kertomaan sen sille pojalle. Kiitos tästä, tää herranen ei ees viittiny puhua mulle kolmeen kuukauteen, senki jälkeen hirveen vaivautuneesti. Vituttaa kun kehenkään ei voi enää luottaa. Sitte vielä, tää kaveri 1 ja kaveri 2 hengaa mun kanssa sellasessa ns. kolmen porukassa, ja ny on alkanu käydä niin, että ne on koko ajan kahestaan. Ei siinä mitään, mut se tuntuu vähän pahalta, kun oon ollu tän kaveri 1;sen ystävä nyt about 6½ vuotta, ja yhtä-äkkiä se tulee kertomaan mitä kaikkea se on tehnyt tän toisen kanssa. En oo mustasukkanen, vaan pettyny. Molemmat näistä kavereista on kuitenki tärkeitä, mut musta tuntuu että ne on alkanu hyljeksimään mua. Toivoisin vaan et tää koko draama ois ohi, ja mul ois joku johon luottaa. Kaiken kukkuraks myönnän että oon yleisesti masentunut ja sisäinen emo, mutten halua kenenkään kiinnittävän muhun liikaa huomiota. Oon mielestäni liikalihava ihmine, ja oon jättäny käymättä ruokalassa tän asian takia. Vittuku en viiti avautuu kenellekkään mun painonpudotus yrityksistä, kun meidä luokal on jo yks anorektikko, ja se jo muutenki holhoaa koko ajan ja huomauttelee mulle ruoasta. Itse asias mulla ei ees oikeestaan oo nälkä koulussa, vaik meillä onki kaheksan tunnin koulupäiviä. Aattelin ensin pitää blogia, mut tajusin et jos avautuisin sinne, kaikki sais tietää musta. Kotonaki mulle huudetaan. KIITOKSET SILLE JUMALALLE, JOS SITÄ NYT ON, TÄSTÄ VITUN HÄPEÄLLISESTÄ JA SURKEASTA ELÄMÄSTÄ. Aattelin tapaa itteni enintää parin kuukauden päästä.