11320 - 4.4.2013 (arvosana: -53)

Sitä yrittää esittää, ettei satu, kun tuntuu ettei ketään kiinnosta. Paskat aivoni, mikä logiikka. Esitän kai itsellenikin. Haluaisi vaan käpertyä jonkun syliin nyyhkyttämään ja kuulla, et "kaikki on hyvin". Mut ei mulla ole ketään, mikään ei koskaan toimi ja oon niin kyllästynyt tähän forever aloneiluun, mut silti sitä vaan kaipaa rakkautta. Et joku pitäis huolta niinäkin päivinä, kun muut kääntää selkänsä ja mielessä velloo vaan kaikki paska.

Ja mä haluaisin tavata sen yhden ihmisen, jutella sille. Naurettavan naiivia, mutta jotenkin vaan toivon, että jos saisin tilaisuuden tutustua, mä löytäisin jotain lohtua. Sen katse jäi mieleen. Haluan nähdä sen kauniit silmät taas, mut viimekerrasta on taas niin pitkä aika.

Mä oon vihainen itselleni, että oon tässä jamassa, vaikka tiedän ettei se oo mun vika. En voi syyttää tästä vaan mitään muutakaan, oon vaan ihan hirveen hukassa, joten en mä voi oikein muutakaan kuin turhautua itseeni. Tää on kaameeta. Fuck my life.