11328 - 7.4.2013 (arvosana: -53)

Ahdasmielinen ja vittumainen isä, jolle ei kelpaa mikään ja kaikesta mitä teen pitää valittaa. Sokea ja turhautunut äiti ja sisko joka syyttää mua jokaisesta maailman ongelmasta, jos teen jotain hänen minulle pakottamia juttuja, niin sitten huudetaan kuinka mä olen yliylpeä asioista joita olen tehnyt (haistakoon vittu, mä en hoitas sen elukoita ellei mun kävisi niitä eläimiä sääliksi).

Vanhemmat juo vitusti liikaa viinaa ja isä syyllistää mua perheen rahaongelmista (joo, eletään reilusti köyhyysrajan alapuolella), koska tietää että äiti painuisi vittuun jos sille vinkuisi, ja sisko ei edes asu kotona.

Kesätöihin pitää täyttää vitullinen pino papereja ja nytkään en tiedä, että mitä helvetin papereja mun pitäs täyttää mollista, koska ne ei vittu kertonu mitään, sanoivat vaan että "kysy siskolta, kyllä se tietää" MITEN VITUSSA SILTÄ VOI MITÄÄN KYSYÄ SAATANA?!

Koulukiusaaminen jatkunu kakkosluokalta eikä loppua näy.

Alan hyperventiloida ja itkeä jos joku edes liikahtaa nopeasti mun lähellä (koulukiusaamisen takia, koska se on jopa fyysistä JA NE OPETTAJA KURPAT EI TEE MITÄÄN KOSKA "no ne on nuoria") ja alan olla niin helvetin väsyny tähän kaikkeen niskaan kaadettavaan paskaan.

Jos koulussa on koe niin alan melkein itkeä ja panikoida että saanko sen ajoissa valmiiksi, ja jos en niin mitä selitän seuraavan tunnin opettajalle ja jos on vika tunti niin mitä jos mä vien sen opettajan vapaa-aikaa ja mitä jos mä olen taakaksi. Siitä taas seuraa se, että tulee paskat numerot.

Olen niin vitun väsynyt päivisin, koska vahdin liikaa juonutta diabeetikko äitiäni iltaisin, ja sitten vielä laitan herätyksiä varmaan vartin verran, koska olen niin vitun epävarma siitä, että herättääkä kello, ja mitä jos en herää ja myöhästyn koulusta. Eli mulla on ihan vitusti erilaisia herätyksiä ja painelen nappeja ainakin viisi minuuttia ja senkin jälkeen kun olen sammuttanut valot mä tarkistelen vielä puolituntia onko kännyässä tarpeeksi akkua, onko äänet varmasti päällä ja herätys varmasti kytkettynä oikein ja oikeaan aikaan.

Sitten otan aamulla kipulääkkeet ja jos mä otan sen väärin ja en muista ottaa koulussa lisää, mä tulen nukahtamaan tunnilel ja opettaja sekä muut oppilaat tulee pilkkaamaan mua niin vitusti ettei hyvää päivää.

Psykiatri jolla kävin pari kertaa on sellainen mulkvistiuden huippu joka hokee "no ei oo kaikilla muillakaan helppoa" ja jos menen mainitsemaan että joku sanoi tyyliin "joo, ne on mulkkuja" kiusaamisesta tai muusta vastaavasta, niin se ämmä sanoo "joo no ihmiset kertoo usein sellastakin, vaikkei se olis totta".

Sillonkin kun se haahka sai tietää mun ja mun silloisen tyttöystävästävan seurustelun loppumisesta (kesti päälle vuoden) ja menin vittu vahingossa mainitsemaan, että yks kaveri totes ettei se likka ollut ehkä ihan sopivaa parimateriaalia, niin se akka taas sanoi tutut "no mutta kaverit usein sanoo tollasta että sä tuntisit paremmin".

Vittu onko se muka normaalia että tyttöystävä sitoi mua huonekaluihin, kun sitä vitutti, ja onko normaalia jos alistetaan ja hakataan vyöllä koska se kiihottaa likkaa, vaikka mä en ihan arvosta, KOSKA SE SAATANA SATTUI. Sanallista kyykytystäkin oli ihan riittävästi ja se vitutti vielä enemmän jos sai sellaisen helvetin pitkän mä-oletan-että-sä-tiiät-miä-sä-teit-viime-kuussa-väärin-koska-jos-et-nii-haista-vittu-sit-mykkäkoulun.

Päätin jo senkin, että jos joskus tahon seurustella niin mä etin jonkun kaljamahasen viiskymppsien pedarimiehen, koska mä en vittu pistä yhenkään ihmisen kanssa enään suhdetta pystyyn jos siinä on pienintäkään mykkisvaaraa.

Sen kanssa mä vielä eläisin jos vaan psykologit ja sellaset kyykyttäs mua, mutta mennäänpä vittu terkkarille, joka on hokenut mulle, että tulen kuolemaan sydäriin pullamössöhampparisokeripaska-laiskuuteni takia 20-vuotiaana, jo siitä asti kun olin 7-vuotias. Niin, tämähän ei suinkaan aiheuta yhtään epävarmuutta, ja se epävarmuushan ei mitenkään tee sitä, etten kehtaa mennä salille tai rannalle, koska pelkään että ihmiset haukkuu läskiksi.

Olen vaan niin vitun iloinen, ettei mun tartte ottaa boksereita pois kenenkään ihmisen läheisyydessä, joten lantiossa olevat arvet pysyvät mun omana häpeänä, eikä kenenkään muun asiana.

Olen vaan tyytyväinen itestäni, koska vaikka joka helvetin ihminen jonka tunnen huutaa mulle vähintään kerran päivässä, niin siltikään en ole vielä suunnittelenmassa kouluammuntaa, itsemurhaa tai muutakaan kuolemiseen liittyvää.

Vanhemmilla asiat ihan tarpeeksi paskasti jo nyt, joten itteni tappamisesta seurais vaan vielä paskemmat ajat (koska äiti on edelleen ylionnellinen siitä, että hän on saanut jopa toisen lapsen joka on ihme, ja jonka piti olla jo kohdussa kuollut ja joka aiheutti raskausmyrkytyksen ynnä muuta paskaa).

Sitten vielä huomautetaan, että äiti selittää vähintään kerran viikossa kuinka mun on ihan pakko hankkia vähintään yksi biologinen lapsi, koska hän tahtoo biologisen lapsen, jotta hän voisi olla mummon. Niin, ja hän onnellisesti unohtaa, että koko meidän vitun suku on molemmilta puolilta vaikeasti hedelmällinen.

Eli olen todennäköisesti hedelmätön ja äiti vaatii kakaran.

Olen helvetin väsynyt tähän kaikkeen, ja nyt vielä tekin ihanina ihmisinä tulette kommentoimaan karkeasti arvioituna jotain sellaista kuin: a) "liian pitkä, ei jaksa lukee", b) "haista vittu vitun homo, muilla on viel pahempia ongelmia, ei noi oo mitään", c) "sä et tiiä mitään pahasta elämästä kun sulla ei ole tinnitustä", d) "haista kakara vittu, kauhee angstiteini", e) "uli uli uli", f) "hanki elämä vitun nössö" tai g) "kun mä olin nuori mulla oli *ylipitkä tarina siitä kuinka kommentoijan elämästä, josta hän ei pitänyt* ja sä sanot, että sulla on muka vaikeeta".

Toisaalta, luotan ettei kukaan jaksa lukea tätä paskaa kokonaan. Pahoittelut tilan viemisestä.