11402 - 20.4.2013 (arvosana: -51)

Itsetunto helvetin alhaalla. Parin vuoden takaa koulukiusaamista, syrjimistä, haukkumista, naureskelemista epäonnistumisille. Yksinäisyyttä. Ei kavereita, ei ketään kelle puhua. Vanhempien yli menevät vaatimukset ja haukut ilman mitään kunnon syytä. Pikkuveljen paineet ja itkemiset. Se ku se hakkaa päätään seinään ja hokee olevansa tyhmä. Ihme hermoromahduksia. Ulkonäköpaineita joista en jaksas enää välittää. Muka hyväki ystävä ei kehtaa julkisilla paikoilla ees puhua mulle. Unohtaa mut aina. Toisella kaverilla ongelmia syömisen kanssa. Ja masennusta. Tuntuu ettei itekkään enää riitä mihinkää tai kellekkään. Ei lohuttamisen jaloa taitoa. Itelläki nii huono olo et vaikee yrittää positiivisena ojentaa auttavaa kättä. Epäonnistumisia jotka otan liian raskaasti. Epäonnistumisia joita en ota tarpeeks raskaasti, paitsi vasta jälkikäteen. Huutamista, syyllistämistä. Lisää haukkuja. Ulkonäköpaineita. Itseinhoa. Masennusta. Kamalia muistoja. Ei jaksas enää ku nukkua vaa. Vaikkei uni ees meinaa enää tulla. Nukahtamisvaikeuksia. Painajaisia joihin herää keskellä yötä. Aamuväsymystä ja myöhästymisiä. Huonoja numeroita kokeista. Lisää itseinhoa. Pettymyksiä. Saatananmoista häpeää. Kavereiden vaatimukset ja piristykset jotka ei enää tehoa. Kavereiden vanhempien huoli. Vanhempien huoli. Kiistän kaiken. Mielialatesti maanantaina. Valehtelen. Ryyppäämistä kaverin kanssa joskus vapun jälkeen. Itseinhoa ja petturuuden tunnetta mutta pakko saaha hetkeks kaikki unohtumaan. Rakkautta johon en saa vastakaikua. Ite oon pilannu mun kaikki mahollisuudet. Ei energiaa ees yrittää mitää. Outoja luuloja. Epäilyksiä. Tunne siitä ettei enää riitä, ettei jaksa. Itsetuhoa. Viiltelyä. Hakkaamista. Puremista. Säälittävää. Ärtyneisyyttä. Viha kaikkea ja kaikkia kohtaan. Nää tunteet syö sisältä. Rakkaus muutamia kohtaan, joille en oo yhtä tärkee, ku ne on mulle. Ällötän itteeni. Ehkä ällötän muitaki. Pelkoja. Stressiä. Lisää haukkumista. Ahistelua. Pakottamista. Mikää ei tuo enää mielihyvää. Ei edes itsetyydytys johon oon välillä sortunu. En vaan halua enää, en jaksa. Nukuttaa vaan. Kaikki mukava sortuu lopulta ainaiseen ikävään ja pahaan. Mikää ei mee enää hyvin ja oon iha ite aiheuttanu sen kokonaan. Mutten osaa enää muuttua. Oon liian pohjalla. Tuon vaa huolia muiden elämään, oon ylimääränen. Tunnen olevani niin turha. Oon taakka. Hyvää yötä.