1147 - 10.8.2009 (arvosana: -22)

Ensimmäinen parisuhteeni, joka päättyi viime tammikuussa, kesti 2,5 vuotta. Tämän suhteen aikana tytöllä oli hyvin paha syömishäiriö, joka alkoi 3 kuukauden seurustelun jälkeen ja kesti suhteen loppuun asti. Nykyään tyttö on jo kuitenkin parantunut. Syömishäiriön vuoksi hän ei halunnut seksiä juuri ollenkaan, en voinut itse purkaa pahaa oloani ettei tyttö masentuisi lisää, emme syöneet juuri ikinä ulkona, emme käyneet juuri leffoissa yms. Emme tehneet yhdessä paljon mitään muuta kuin makasimme sängyssä ja silittelin hänen päätään, samalla kun kerroin kuinka kaunis hän oli ja kuinka kaikki kyllä järjestyisi - mielessäni halusin joskus melkein kuristaa hänet. Muutin hänen kanssaan jopa yhteen jotta hänellä olisi helpompaa. Kaiki uhraukseni tyttöä kohtaa, kaikki mitä tein, on nyt turhaa.

Olin tytölle tukena joka ikinen päivä, vaikka itselläni olisi ollut myös huono olo. Rakastin häntä silti syvästi vaikka sisälläni raivosi ja olisi tehnyt mieli huutaa hänelle, jota en silti koskaan tehnyt. Kertaakaan hän ei kuullut minun huutavan hänelle.

Lopulta tyttö parani sairaudestaan ja minä jätin hänet. Ero sattui niin saatanasti.. Tosissani mietin että tapan itseni, koska olin niin syvästi satuttanut elämäni rakkainta ihmistä. En kuitenkaan voinut olla hänen kanssaan enää. Minä en enää kestänyt. Tämän jälkeen ryyppäsin joka viikonloppu ihan helvetisti, tosin olin ryypännyt jo melkein vuoden päivät, sillä ainoa tapa nollata tilanne ja saada purettua pahaa oloani oli alkoholi. Nyt minulla on todellisia vaikeuksia viinan kanssa. Ryyppäys menee aina yli, enkä saa jätettyä sitä yhteen päivään...

Kuukauteen tai pariin emme puhuneet toisillemme mitään, jonka jälkeen kävimme ajelemassa ja puhumassa paskaa. Sovittiin, että olemme ystäviä. Käytiin tämän jälkeen ajelemassa useasti ja suudeltiin monet kerrat ajelun päätteeksi. Itsekkin aloin saamaan hetkeksi aikaa elämästä kiinni, kuten myös tyttönikin oli saanut.

Viime kuussa aloimme puhua yhteenpaluusta. Hän kävi juhlimassa minun ja ystävieni kanssa, ajeltiin, suudeltiin, melkein menin hänen luokseen yöksi samaan sänkyyn. Olin jälleen onnellinen. Sydämeni hyppi riemusta aina kun näin hänen numeronsa puhelimeni näytöllä. Rakastuin häneen uudelleen hyvin palavasti.

Eräänä päivänä hän soitti taas ja kertoi, että on löytänyt uuden miehen. Sydämeni murskaantui. Ainoa valo elämässäni sammutettiin ja nyt olen yksin pimeässä - jälleen kerran.

Kun erosimme tammikuussa minulla oli yhden yön juttuja joita käytin laastareina paikkaamaan vuotavaa sydäntäni. Nyt kaikki haavat ovat jälleen auki eikä vuoto lopu millään. Minua ei vaan enää kiinosta iskeä ketään joilla laastaroisin sydäntäni. Itsetuntoni on pirstaleina ja arvostukseni itseäni kohtaan on mitätön.

Työllä porskuttaa nyt helvetin hyvin. Uusi ihana mies, kuulemma helvetin älykäs ja komea, työpaikka ja uusi asunto uudessa kaupungissa. Itse asun samassa kämpässä missä ennen asuimme yhdessä, masennusta pukkaa uudelleen ja itsemurhakin käynyt mielessä. Lievä alkoholiongelma ja rahavaikeuksia. Lisäksi olen armeijassa. Voi vittulan väki..

Sanoin tytölle ettei meillä ole enää ikinä mitään sanottavaa toisillemme. Täydellinen välien katkaiseminen on ainoa tapa jolla saattaisin ehkä päästä hänestä yli. Tällä hetkellä en vaan näe mitään järkeä missään. Ainoa tunne mitä olen viime aikoina tuntenut on suru ja viha.

Minua vituttaa.