11682 - 13.6.2013 (arvosana: -14)

Ahdistaa ja vituttaa suurinpiirtein kaikki.
Elän yksinäistä elämää, koska en osaa lähestyä vastakkaista sukupuolta. Tämänhetkinen asuinpaikkanikin on niin maaseutua, että täällä ei ole yksilahkeisia, saatikka sellaiset haluaisivat olla kanssani missään tekemisissä.
En myöskään omaa erityisemmin mitään piirteitä, jotka saisi naiset kiinnostumaan. Olen huonopalkkaisessa ammatissa, ja joudun painamaan vuorotöitä jatkuvasti, eikä omaa aikaa oikeastaan edes jää. Se mitä jää, silloin ei enää jaksa lähteä tekemään/ehdi lähteä tekemään kellonajan puolesta mitään.

Sitten se työ. Kuten jo mainittua, huono palkka, työajat eivät sovi sosiaalisen elämän ylläpitoon. Työ on toisinaan myös hyvin stressaavaa ison vastuun takia.

Kaikki jotka tähän asti ovat lukeneet todennäköisesti ajattelevat "Tee asioille jotain!", ja niinhän tässä koko ajan yritetään.
Hain kouluihin, ja vain yhteen kouluun tuli kutsu valintakokeeseen. Kyseinen koulu ei edes erityisemmin kiinnostanut, mutta tahdon vain pois jo aiemmin mainitulta maaseudulta. Eikä varmaan tule yllätyksenä, että pääsykoe meni pisin helvettiä?

Vituttaa kun aikoinaan en käynyt koulua kunnolla ja ahkerasti, vaikka lukionkin läpäisin lähes keskinkertaisella suorituksella. Silti en ole koskaan oppinut sitä mitä useimmat ihmiset ympärilläni ovat oppineet: kunnollinen maalaisjärki.
Osaan toki soveltaa oppimiani asioita, mutta ihan elämän perusasiatkin ovat pitkälti hukassa, joka taas vaikuttaa kaikkeen jo ennalta mainittuun ongelmaryöppyyn.

Tahtoisin vain oppia elämään ja irtautua menneisyydestäni. Opiskella kunnolliseen työhön, joka miellyttäisi myös rahapussia ja sosiaalista elämää. Asua jossain isommassa paikassa, jossa olisi edes mahdollista tavata uusia ihmisiä.

Jonain päivänä minä vielä pakenen täältä. Jonain päivänä minä teen kunnollista työtä, tienaan tarpeeksi rahaa elättääkseni itseni kunnolla. Tai sitten kuolen yrittäessäni.