12434 - 16.3.2014 (arvosana: 4)

Mulla on potentiaalia vaikka mihin mutta olen aromottoman laiska, saamaton paska. Mua ärsyttää ihan saatanasti etten oikeasti osaa käyttää hyviä puoliani hyödyksi, en edes tunnistaa niitä. Lähinnä vaan ryven itsesäälissä ja stressaan. Eniten stressaan.

Olen vain yksi pikkuruinen stressipallo ja pompin väistellen velvollisuuksiani. Olen toivottoman alakuloinen ja pelkään kuolevani nojatuoliini seuranani vain 27 kissaa jotka syövät naamani. En ole hirveä ihminen enkä edes erityisen ärsyttävä vaikka avautumisesta ehkä voisi päätellä, mutta on minussakin kestämistä ja persoonaa joka valitettavasti ei varmaan mene niin helposti läpi kun outoutta ei säestä esteettinen ulkomuoto.

On tosi yksinäinen fiilis vaikka kavereitakin löytyy. Muttei kukaan ole oikeasti sellainen jonka kanssa puhua. Aika moni tuntuu käyttävän mua vaan oman egonsa buustaamiseen, tunteakseen ylemmyydentuntoa siitä että ovat kauniimpia, fiksumpia tai vanhempia. Vaikka jos totta puhutaan, oikeaa älykkyyttä osoittamatta he eivät vain suotu kuuntelemaan jos minulla on asiasta laajempaa tietoa. Ärsyttää että älyäni väheksytään ja että minua käytetään ponnahduslautana johonkin muuhun. Jos minulla on jostain parempaa tietoa kuin heillä, he simppelisti vain eivät kuuntele. Uhkaanko minä heidän huimaa yhden ylimääräisen vuoden elämänkokemustaan vai miksi he niin helvetin ahkeraan yrittävät uskotella itselleen että olen täysi saapas? Puhumattakaan siitä että he salailevat sosiaalisia tapahtumia ettei muut pääse niihin kuin he ja "coolit" tyypit. Vittu yläasteellako täällä ollaan? Enkä vaan halua mitään draamaa, olen aina kaiken draaman keskellä ihan puolueettomasti saati sitten että joutuisin sellaiseen mukaan kun mulla ei ihan totta ole samanlaisia tukiympyröitä kun niillä ja saisin niin monen ihmisen vihat päälleni.