13031 - 8.1.2015 (arvosana: 20)

Suoritin 3,5 vuoden piinan koulunpenkissä ja valmistuin sairaanhoitajaksi. Olen nyt ollut työttömänä kotisohvalla noin kuukauden. Ahdistaa, masentaa ja vituttaa.

1. Itseluottamukseni omiin taitoihini on aivan naurettavan alhainen. Luonnollisesti sitä aina jännittää mennä uuteen paikkan töihin, mutta nyt kyllä tuntuu, että en osaa mitään. Jotain kuitenkin pitäisi osata, kun on ihmishengestä kyse. Ihan niin kuin olisin lintsannut koko opiskeluaikani.
2. En tee isoa numeroa itsestäni, koska se tuntuu nololta. En siksi saa jalkaa oven rakoon tai nimeä itselleni.
3. Työpaikkoja haluamallani suuntautumisalalla on nihkeästi, ja nekin tuntuvat irtoavan naamarajan ja jonkun ihmisen reittä pitkin kiiveten. Tietenkin työttömyyteni on myös nirsoutta: vanhusalalla töitä riittäisi vaikka millä mitalla. Mutta onko oikein, että ajaudun burnoutin partaalle alle 25-vuotiaana tehdessäni työtä, joka ajaa minut kuukauden sisällä loppuun?

Päämäärä on selkeä, mutta oma ajattelutapa, itseluottamuksen puute ja huono tuuri estää työllistymästä.