13053 - 17.1.2015 (arvosana: -23)

Ehhh oon jutellu kohta kaks kuukautta joka ikinen päivä yhen skotlantilaisen pojan kanssa. Meillä on ihan älyttömästi yhteisii mielenkiinnonaiheita ja oikeesti saatan helposti viettää jotain viis tuntia vaan maaten sängyllä ja jutellen tälle pojalle...

Aluks juteltiin ihan 100% vaan platonisesti kikissä meijän kulttuureista ja tämmösestä, sit jossain vaiheessa alettiin puhuu henkilökohtasemmista asioista. Mulle on aina jotenkin vaikeeta avautua mun kavereille ja ylipäätään ihmisille irl face to face, ja itseasiassa netissäkin tuntemattomille ketkä on just esimerkiksi tullu kikkaamaan. Mut jotenkin vaan tälle pojalle on niin helppo puhua, meillä on niin paljon samoja kokemuksia esimerkiks kaapista tulemisen ja vanhempien ja kavereiden suhteen. Sen lisäks katotaan sattumoisin ihan samoja sarjoja ja tykätään samanlaisista leffoista ja musasta.

No needless to say jossain siinä parin viikon päivittäisen juttelun jälkeen huomasin että siinä keskustelussa oli kokoajan sellasta pientä flirttiä ja jossain vaiheessa tajusin että oon kusessa siihen. No ei siinä mitään, juttelu jatku ja meni kokoajan vaa "romanttisempaan" suuntaan jos niin voi sanoo. Ei me mitään rakkaudentunnustuksia olla toisillemme toitotettu mutta semmosta "voi kun voitais halailla ja pussailla ja muuta kivaa" kamaa sitäkin enemmän.

Mua ahistaa tää tilanne aivan saatanasti koska en tosiaan ajatellu alkavani mihinkää kaukosuhteeseen kun aloin tän jätkän kanssa juttelemaan, mutta nyt kun ollaan ihan yhtään liiottelematta puhuttu marraskuun lopusta lähtien joka ikinen päivä basically aamusta iltaan kikissä ja snapchatissä ja skypessä, tää alkaa tosiaan tuntuu nimenomaan kaukosuhteelta. Ja se jos mikä on perseestä, koska ei mitään saumaa että meillä olis kummallakaan varaa matkustella näkemään toisiamme enkä haluu mitään online suhdetta, enkä tiiä pystyisinkö oikeesti olemaan sellasessa kun toinen osapuoli asuu toisessa maassa. Vaikee kuvitella. Mut toisaalta taas tuntuu ihan mahdottomalta ajatukselta lopettaa tän pojan kanssa juttelu, oikeesti sattuu ajatellakin, niin paljon mä siitä tykkään. Oon miettiny et jos yritettäisiin vaan pitää meidän juttu platonisena, mut ei, ei sekään enää tässä vaiheessa oo vaihtoehto. Tuntuis liian oudolta yhtäkkiä ottaa tavallaan takapakkia ja unohtaa kaikki ei lähelläkään platonista olevat jutut mistä ollaan puhuttu jne...

Kello on kuus aamulla ja mä vaan kelaan tätä juttuu mun mielessä, oon kelannu siitä asti kun tää jätkä meni nukkumaan ja lopetettiin meijän kolmen tunnin videopuhelu skypessä. En vittu tiiä mitä teen. Oon ihan liian kiintyny ja tää on ollu huono idea ihan alusta lähtien, mutta kun en mä yleensä kiinny keneenkään tällä tavalla. En ois voinu ikinä kuvitellakaan et jonkun kaa vois synkkaa näin täydellisesti vaikka ei olla edes nähty kasvotusten. Huoh kai mä yritän nyt nukkuu ja hautaan nää ajatukset vielä hetkeks ja annan itteni nauttia meijän jutusta niin kauan ku vielä voin.