13227 - 10.4.2015 (arvosana: -43)

huoh. Oon jo pitkään kärsiny siitä, että tunnen olevani huonompi ihminen kuin muut ja kaikin tavoin epämielyttävä.
Vihaan mun kehoa. Oon alkanu treenaamaan lihaskuntoa ihan vaan sen takia että saisin nää mun vitunmoiset tikkujalat ja perseen parempaan kuntoon. En vaan kestä kattoo peilistä. Ja kaiken lisäks mun kädetki on ihan vitun ohuet. Pitäis kai alkaa nostelee jotain painoja.
Mä oon koko ikinä suunnilleen ollu laiha ja vasta viime aikoina oon alkanu saamaan enemmän painoa, mut silti jotkut kohdat mun kehossa ällöttää mua tai oikeestaan pelkästään mun jalat.
Jos joku sanoo mulle "ootpas sä laiha", "hoikka" tms. joku mun kavereista vitsailee mun painosta niin mä en todellakaan ota sitä kohteliaisuutena.
Musta tuntuu että mä tuun olee ikuisesti forever alone. Ettei kukaan koskaan kiinnostu musta siinä mielessä, koska onhan tässä maailmassa paljon kauniimpiakin ja viisampia ihmisiä kun mä. Kaipaisin jotain läheisyyttä mun elämään. Mutta ei.

Tunnen olevani huonompi ihminen kun muut. Mulla ei koskaan oo ollu liikaa kavereita, ehkä viime aikoina oon ruvennu saamaan niitä enemmän, tosin ei mulla oo mun omalta luokalta ketään kaveria tai sellasta jolle voisin jutella esim. tunneilla tai välituntisin. Ainakaan enään, joskus oli mutta en tiiä tapahtu. Ja suurin osa mun luokkalaisista on aika kaksnaamasia ja tuntuu ku niillä ois joku ihme rooli päällä koko ajan. Ei mulla tosin tätä peruskouluakaan paljoo jäljellä, mistä oon super happy. Ei kyl kiinnoistais vittuakaan millekkään luokkaretkelle meno sen takia, mut kai se on mentävä ku on vanhemmatki joutunu kaikkee kuukausimaksui maksamaan sitä varten eikä niitä vissiinkää enään voi ees palauttaa.