13612 - 13.1.2016 (arvosana: -14)

Olen tässä yrittänyt lopettaa tupakointia kuukauden aikana, ja onnistunut ainakin puolittain, sillä ennen uuttavuotta olin miltei kuukauden ostamatta tupakkaa. Kunnes sitten muuton aikana päivää ennen uuttavuotta kaikki räjähti, ja sorruin. Samoin uutenavuotena. Jaaaaaaa viikko sen jälkeen. Samoin olen yrittänyt lopettaa kokiksen juontia, jota menee suorastaan abysmaalisia määriä muiden sokerillisten tuotteiden ohella, sillä olenhan melkoinen heikko ja saastainen sokerinarkki. Tässä muutamat pari päivää summattuna:

Maanantai, Day 1:

Koulu alkoi.

Menin kauppaan. Ostin maitoa kokiksen siasta. Onnistuin välttämään abysmaaliset himotukset. En ostanut edes tupakkaa. Haa! I can do this!

Tiistai, Day 2:

Ostin tupakkaa.
Ja suklaata.

Vittu.

Keskiviikko, Day 3:

Koulussa pestessäni käsiäni vessassa, hupparini taskussa ollut rakas Lumia 735 päättää, että ei kestä tätä paskaa elämäänsä enää, ja päättää yrittää hukuttaa itsensä lavuaariin juoksevan veden alle. Paniikki ja epätoivo kajastuu peilikuvastani kun useamman sekunnin ajan veden alla ollut saatanan epäkelpo helvetinkone ja rakkine on vihdoin taas käsissäni. Litimärkänä.

En olis vittu tarvinnutkaan puhelinta saatana.

Otettuani irti kaikki osat akkua myöten mitkä vaan lähtee, jätin kyseisen luurin kuivumaan. Tehdessäni lähtöä koululta, määränpäänä paikallinen puhelinhuoltamo, purkamani mikroSim - kortti päättää liittyä uljaaseen vastarintaan Lumiani kanssa länsimaista orjuuttajaansa vastaan, ja päättää hypätä alas pöydältä ja disintegroitua johonkin vitun neljänteen ulottuvuuteen. Puolen tunnin lattialla könyämisen jälkeen luokkalaisteni avustuksella korttia ei löydy mistään.

No paskaakos tässä enää sim - kortilla kun ei ole vittu puhelintakaan.

Tämän episodin jälkeen päätän lähteä tarpomaan tuohon maanpäälliseen mummontappokeliin ja lumi(a)limboon, jossa jääpuikkoja sataa naamaan kaikista kymmenestä ilmansuunnasta vain noin 300m/s. Meinaan kuolla vain n. 100 kertaa kilometrin matkalla vastaantuleviin pyöräilijöihin jotka ovat jo menettäneet munamankelinsa hallinnan, ja jotka eivät ole varmoja pitäisikö heidän toimia luonnonvalinnan käsikassarana ja jyrätä ylitsesi, vai antaako peilijään ja ydintalven hoitaa luonto-äidin homma kotiin.

Et joo. Jos joku yrittää mua tavoitella puhelimella, niin ei onnistu. Jään odottelemaan, jospa mun tietokonekkin päättäisi vaikka liittyä kansannousuun ja tehdä vaikka polttoitsemurhan tässä odotellessa. Liittäisin jonkun vammaisen kuvan itsestäni, mutta AINIIN, nekin on siellä HELVETIN RAKKINEEN SISÄLLÄ.

On tämäkin yks saatanan työmaa