2334 - 4.1.2010 (arvosana: -69)

Tänne on pakko aukoo lärvinsä, ku ketään vittuakaan kiinnostaa.
Jotkut vitun pissikset sanoo tyyliin ''Vähä mä oon ruma!'', vaik ihan selvästi kerjää tolla jotain huomioo. Tuntuu, et ei oo oikeesti ketään muita, kun mä, jolla olis huono itsetunto.

Ekalla luokalla olin läski ja tästä kaksi kaveriani haukkui mua ihan mun kuullen läskiks. Mä sitten siinä rupesin laihduttaan noin pienenä kersana ja vähensin ihan vitusti syömistä. Mä en edes päässyt ekaa luokkaa läpi, niin mä jouduin käymään sen uudestaan, koska opettaja oli vitun ilkee. Mä jouduin melkee joka oppitunti tappelee sen kaa ja luokas oli apuopettajaki. Se veti mua hiuksist joka tunti melkee, ku en osannu lukee.
Tämä vasta opettaakin.

Seuraava lukuvuosi ekaluokkalaisena olin huomattavasti laihtunut, eikä mua enää sanottu läskiks vaan ihan normaali. Sen lukukauden jälkeen kaveri hylkäs, koska löysi paljon paremman kaverin kun mä.

Sitten vaihdettiin koulua - löysin uuden kaverin, mutta tääki sit löysi vaan paremman kaverin ja hylkäs mut. (Eli nelosluokalla.) Se rupes puhuu musta paskaa seläntakana ja valehteli, et mä syön ainoostaan pizzaa ja roskaruokaaa. Tästä mua kiusattiin koko kevät.

Kesällä päätettiin muuttaa taas ja vaihdoin koulua. Mä löysin kaks kaverii vitosella, mut ne haukku mua päivittäin. Kyllä ne vieläkin mulle huomauttelee, mut ei yhtä kauheesti. Kutosella sitten mentiin leirikouluun ja meidän miespuolinen opettaja oli hirvee. Se selvästi yritti iskeä mua. Kun oltiin kävelees 20km matkaa, niin se opettaja jatkuvasti tarjoutu kantaa mun laukkua, mutta ei muiden. Siitä sitten mun kaverit oli kateellisii, ne muokkas kuviin, joissa olin mä ja ope sydänmiä. Ei se mun syytä ollu.

Kutosella huomasin sitte, etten mä kovin kauheesti oo miespuolisista kiinnostunut. Sekin mua vituttaa aivan helvetisti.
En tiedä, onko se muka niin näkyvää, mut kavereiden mielest varmaan oli, kun oli vielä heidän pakko kysyä asiaa. Vastasin rehellisesti, vaikka taisin tietää, ettei se kannata. Siitä lähtien he varsinkin ovat kiusanneet ja lukivat päiväkirjaa. He kertoivat koko luokalle, mitä siellä oli lukenut. Opettajat tukivat kavereitani, koska olin kirjoittanut päiväkirjaan mielipiteeni heistä. Ihan kuin omiin päiväkirjoihin ei sais noin kirjottaa? Ei muilla oo oikeutta lukee niit perkele.

Ne ei sitten koko loppuvuonna jättäny mun pulpettii rauhaan. Kun sitten seiskaluokalle päästiin en osannut millään aavistaa kuinka helvettiä on joutua muiden teinien sekaan. Olisi varmaan ollut helpompaa, jos olisin vaan päässy ekan luokan läpi.
Olisin ollut kahdeksannella luokalla...

Kaveri sai huomiota kaikilta koulun miespuolisilta ulkonäöllään. Jopa opettajilta. Teknisentyön opettaja kysyi meilta itsearvointia ja sanoin, että mielestäni ansaitsen vitosen ja seiskan käytöksestä ja se vaan kyttäs mua ihmeissään: ''Eikai nää vaan oo toivenumeroita?'' Siis kuka nyt toivoo noin huonoja numeroita!? Iha vitun törkeet. Sitten mun kaveri meni pyytään samankaltasii numertoit kuin mäkin, mut en muista mitä. Parempii ainaki ku mulla. Sitten se opettaja vaan kannusti tyyliin
''Voi, sä pärjäät varmasti tosi hyvin, kunhan tsemppaat.''
Sehän pärjäs paljon paremmin kuin mä ja sitten sitä pitää niin kovasti kannustaa.

Sitten meillä oli kerran koe. Hukkasin aikaani lukemiseen ja kerrankin sain 9 numeron. Mä en koskaan saanut kiitettäviä numeroita ennen, koska oon paska koulus, mut mun kaveri sai seiskan, vaikka suurin osa vastauksista oli ''En tiedä.'' Jopa niistäkin se sai pisteet! Mitä helvettiä? Se olis ansainnu varmaa kutosen. Miespuolisia opettajia ei pitäis ollakkaan. Lisäks se vaan kannustaa mun kaverii koko ajan, kuten muutkin miespuoliset opettajat. Se häiriköi tunnilla ja mä oon ainoo meidän kaveriporukast, joka keskittyy tunneilla, kun kaverit piirtelee kyrpii vihkoihin ja repeilee.

Silti mä sain todistukseen 9 ja kaverikin sai saman numeron! Toi on niin epäreilua. Ei ulkonäön näihin asioihin pidä vaikuttaa. Kaikki jätkät kattoo sen perään ja mitä paskinta. Se rupes seurustelee mun ihastuksen kanssa. Se kyl lupas syksyllä, ettei rupee seurustelemaan kaverin ihastuksen kaa, vaikka tiedänkin, et noi on typerii lupauksii... Vittumaista, kun lupaa jotakin, mitä ei voi. Miksi pitää luvata jotain sitten? Mä oon niin vittuuntunut, et mun toinen kaveri on hyvännäköinen ja mä oon ihan helvetin ruma. Mä näytänkin kuulemma pojalta.

Kerran kävelin tänä vuonna vessaan, niin kauhee pissislauma huutaas. ''Olikse tyttö?'' Vitutti ihan helvetisti. Mä en pahemmin meikkaa, koska en osaa. On sekin järkevämpää, kuin meikata silloin, kun ei osaa. Toisin nykyään meikkaan, koska uudenvuodenlupaukseni oli, että rupeen niin tyttömäiseksi, ettei kukaan vahingossakaan erehtyisi sanoon mua poikamaiseks.

No, mua on kutsuttu seläntakana poikamaiseks tytöks jne. Ei mun mielest ainakaa oo hauskaa näyttää äijält. Mä en osaa ees olla tyttömäinen. Tuntuu niin mahdottomalta.

Kamalat silmäpussit, joita en saa millään pois. En teepusseilla, lusikoilla jne, vaikka olen yrittänyt etsiä keinoja. Mihinkään leikkaukseen en pääse. Varsinkaan tämän ikäisenä mutsi ei päästä. On se kans ongelmana saatana. Mulla on kauheesti finnei ottas ja leuas. Se on niin ruman näköst. Joudun peittaaki ne meikkivoiteel. Niistäkään mä en pääse eroon, vaik jotain hiton basironii oon ostanu apteekist.

Aivan kun mut ois vaa luotu sen takii, et mulle vaan vittuiltais. Kai son totta. Koulussa haukutaan emoks. (Hiusten takia.) En edes ymmärrä miksi joidenkin pitää olla niin ennakkoluuloisia. En edusta mitään genreä, koska son iha vitun typerää. Pukeutuis vaan miten haluu ilman, ettei edes oliskaan mitään tyyligenrejä. Tässä ei auta muu kuin ruveta jokski vitun pissikseks.

Oon niin ruma, että lukijat eivät edes haluaisi tietääkään. Olen niin ruma, enkä halua tällä huomiota, vaan tiedän olevani ruma. Sille ei vain voi mitään.

Sekin vituttaa, et mulla menee koulu päin persettä. Mä en vaan yksinkertasesti osaa mitään. Suurin osa numeroista on 5-7 ja sillä ei pääse lukioon. Mä haluaisin rahaa vain päästääkseeni leikkauksiin ja hyvään ulkonäköön. Teen mitä vain, että mul ei olis tätä kauheeta ''rumuuskirousta''. Miks muut on hyvännäkösii, paitsi mä? Tai voin olla tasan paremman näköne ku kehari, mut en ''normi'' ihmisii. Jos niin sanotaan vaikka.

Mä en ikinä oo seurustellu, koska oon ruma ja epäsosiaalinen. Kaverit on seurustellu yli kymmenten kanssa. Tääki on vittumaista.

Musta ei oo mihinkään. Mua haukutaan luuseriks vaan. Perheenjäsenet siis. Sitten mutsi vaan kehuu ulkonäköö, koska se tietää, et mä tiedän itteni olevan ruma. Mä en pidä säälistä. Se on vittumaista vasta. Mua ei koskaan oo kehuttu.

Mulla ei ees koskaan oo ollu faijaa. Sekin hylkäs mut, kuten kaveritkin! Vaan, koska löysi ihan vitun ruman ämmän, joka painaa vähintään 130 kiloa! Ja voin sanoa itteeni sitäkin paremman näköseks. Ihme, sillä se taitaa olla ainoa ruma nainen, jolla on mahdollisuus normaaliin kumppaniin. Se on muutenki iha hirvee ja on komennellu mun faijaa olematta tapaamasta mua.
Voiko joku oikeesti hylätä oman kersan sen takii?

Mulle tuli ihan helvetin huono itsetunto tonki takii. Mä oon ruma. Asia selvä? Mä tunnen itteni hylätyks. Kaikki hylkää mut. Ihan kaikki. Musta ei oo mihinkään. Mä haluaisin vaan löytää mahdollisimman yksinkertaisimman keinon tehä itsarin. Idioottina sitten googletin, mutta ei löytynyt oikein järkevii keinoi. Tai haluaisin mahdollisimman kivuttoman kuoleman. Löysin kyllä jotain, että vois syödä kilon suolaa, mut veikkaan, et siinä kuolee hitaasti ja tuskallisesti... Ei kiitos. Viiltelykään ei ole kivutonta, vaikka yritin ja oikeastaan viisinkin. Mitään pahaa ei tapahtunut. Tai ainakaan en kuollut verenhukkaan. On sitten löytynyt toinenkin vaihtoehto. Meillä on viinakaappi, josta voisin varastaa viinapulloja. Kyllä uskois 14-vuotiaan kuolevan juodessaan muutaman pullon.

Vituttaa, kun en voi tehdä asialle mitään. En mitään.
Musta ei oikeesti välitetä. Ihan kuin lukisin ajatuksia.
He vain kannustavat, mutteivät tarkota tosissaan.

Tässä mä sitten kirjotin varmaa jotain romaanii. Erittäin hyvä vinkki olis, että: Älkää ikinä hankkiko alle 25-vuotiaana kersoja. Jumalauta nehän rupee ajattelemaan täysin samoin kuin mä. Ja ei missään tapauksessa rumien kannata lisääntyä. Kersat saavat rumuuskirouksen ja joutuvat kärsimään saman kuin mä.

Mun tekis mieli mennä hakkaan kaikki ihmiset, keitä mä vaan nään näillä rumilla vihreillä silmillä. Samoin tehä itsarin sen jälkeen!

Mua ei oikeesti kukaan jäis kaipaan. Se on selvä asia. Viikon päästä mun kuolema on kokonaan unohdettu.