3800 - 22.5.2010 (arvosana: -27)

Vituttaa kun en kelpaa ihmiselle josta eniten välitän. Seurustelimme vähän yli vuoden ja sitten tulikin yhtäkkiä tarve kuulemma tauolle, viikko tauon alkamisen jälkeen minut jätettiin. Eli ei siis ihan pystymetsästä tullut tämä, mutta vituttaa vaan yhä! Syynä oli kuulemma pääasiassa miehen omat ongelmat, mutta kaveri kertoi muuta kun mies oli hänelle avautunut... Jo ajattelinkin, että tuskin minua ilman omaa syytäni jätetään. Tosin en ajatellut että niin kävisi typerien ennakkoluulojen ja jumiutuneiden ajatusmallien vuoksi. Ihmetyttää millainen ihminen ensin kehuu maasta taivaaseen ja sitten jättää, varmaan jää toiselle parempi mieli siitä, kyllä. Haluaisin vain rakastaa ja olla rakastettu, jonkin ihme kieroutuman takia en sitä voi kuitenkaan saavuttaa kuin hetkeksi kerrallaan. En kai ole niin huono ihminen ettenkö ansaitsisi parempaa. Suhteeni kyseiseen mieheen oli elämäni ainut valopilkku ja sekin otettiin pois. We have this thing called Reilu Meininki.

Vituttaa, kun masennuslääkkeet muuttivat aineenvaihduntaani niin, että lihoin kuukaudessa 10-12 kiloa. Ihan kuin ei olisi tarpeeksi ongelmia muutenkin, tarvitseeko tässä alkaa paisumaan kuin joku saatanan pullataikina. Ja kyllä, tarkkailen syömisiäni eikä liikunta juuri lääkkeistä kertyneisiin kiloihin auta.

Vituttaa kun ei ole (enää) yhtäkään syytä herätä huomiseen päivään, silti olen liian raukka tappamaan itseäni ja kidutus jatkuu päivästä toiseen.

Vituttaa kun piti tehdä typerä päätös ja juoda viimeiset rahat kurkusta alas ja siitähän seurasi vain oksetus (suoraan yhden lempihameeni päälle toki), vingheän kokoluokan krapula ja epämääräisiä lupauksia soitella jollekin tytölle (enkä kumminkaan varmaan uskalla soittaa). Lisäksi eksyin kotiin kävellessäni ja meni varmaan tunti ylimääräistä aikaa että pääsin keskustan toiselta laidalta toiselle eikä päässyt nukkumaan.

Vituttaa kun hikoan saatanasti, vaikka ei ole edes patterit päällä eikä vaatteita myöskään. Niin ja naapurit kurkkii ikkunasta (asun katutasossa).