5293 - 15.2.2011 (arvosana: -56)

Olen yksin. Olen niin yksin. Sinkku ja mikään ei auta, kun en voi piirtää eteeni miestä pelkästä ilmasta ja liidusta.
En osaa arvostaa miehiä, siitä se varmaan johtuu. Näyttävät kelvottomilta.
Hyväksikäyttökokemus painaa. Haaveilen miehestä, joka olisi vahva ja osaisi lukea tunteitani, miksei ajatuksiakin -sulkisi minut syliinsä.. kai minä jotain sellaista janoan, joka todistaisi miessukupuolen olevansa parhaimmillaan yhtä kaukana keskiverrosta mutta toiseen suuntaan, kuin ne ovat kaukana, jotka kajoavat lapsiin ja repivät mielen pirstaleiksi.
Tulisiko jostain sellainen.
Tosin tälläinen julkinen päiväkirja-avautuminen on kuin verta kaivaisi nenästä -kaikille sioille hyvä paikka iskeä.. luulevat että täällä on joku naiivi lukiolikka.