5880 - 22.5.2011 (arvosana: -52)

Vituttaa kun masentaa eikä jaksa vituttaa. Tuntuu puolikuolleelta ja elämälläni ei ole suuntaa eikä syytä eikä mitään, tai en itse tunnu sitä näkevän, eli olen henkisesti jo sokeutunut ympäristölleni ja itsellenikin.


Pikkuasiat arjesta ärsyttää ja ketuttaa mutta vitutuksen saa päälle huominen, ylihuominen ja tulevaisuus yleisesti ottaen. Olen sokaistunut vihasta itseäni ja muita kohtaan.

Ja psykologillekkin pääsen onneksi pian, kun aika peruuntui.
Pitäisi siivota.
Pitäisi käydä kaupassa.
Pitäisi saada rahaa, hoitaa opiskelu kunnialla loppuun ja keksiä elämälleni sisältöä loman ajaksi, kunnes arki taas alkaa ja elämäni sisältönä on opiskelu ja nukkuminen.



Haluan hukuttaa ja myrkyttää itseni viinalla,lääkkeillä,huumeilla, millä vain jotta voin pilata elämäni enemmän ja kuolla pois yliannostukseen, mitä tuskin tapahtuu. Maksa tai joku muu menisi paskaksi mutten tietenkään tuurilla kuole pois.


Ja eniten vituttaa, että huomenna on herättävä. Sitten pitäisi selvitä taas yksi päivä kunnes taas onkin jo nukkumisen aika ja seuraavana päivänä sama tarina uudestaan. Rutiininomaista paskaa kaikki.

Vituttaa kun niinsanotut ystävät eivät huomaa edes olemassaoloa, eikä muistaisikaan ellen joskus soittelisi tai tekstaisi.
Vituttaa se, että itse en pidä joihinkin tuttuihin enään yhteyttä ja välit katkenneet, joka taas tuo syyllisen olon ja paskan olon kun miettii, että valitan muista kun ei ota yhteyttä mutta teen itsekin niin.


Itseinho on korkealla yleisestikin ottaen.
Olen yrittänyt hukuttaa itseäni ruokaan, ahminut ahmimisen perään ja läskistynyt siis viikossa liikaakin...ja kun ei ole varaa lihoa yhtään.

ja vittu on ruma sana, jota käytän aivan liikaa.