5971 - 1.6.2011 (arvosana: -59)

Paras ystäväni kuoli oman käden kautta parisen vuotta sitten, siitä lähtien on tuntunut kamalan raskaalta olla, mutta en voi/halua sanoa mitään, koska kaikilla on omat ongelmansa eikä ketään oikeasti kiinnosta kenenkään muun asiat.
Yhdelle kerroin ja hän sanoi että voi kauhea, voinko auttaa, ja jatkoi uudesta ihanasta poikaystävästään puhumista.

Olen muutenkin huono pyytämään apua missään, esimerkkinä; toisen jalkani nivelsiteet olivat olleet poikki jo vähän alle vuoden, kun menin lääkäriin selvittämään kipua, joka kävi jo sietämättömäksi. (huom. asiaa en ole vieläkään jaksanut loppuun hoitaa) Olin vain ajatellut, että no onhan se nyt vittu normaalia, että kyllä muillakin on kipuja. En osaa toisin sanoen suhteuttaa mitään.

~tässä tämän päivän vitutukset. Omaahan laiskuutta nämä ovat, mutta antaa vituttaa vaan.