6576 - 11.9.2011 (arvosana: -70)

Ootan tässä vaan että pääsisin himaan. En oo nukkunut koko yönä, koska en tuon hirviön viereen halua enää mennä. Paljon oon sille anteeks antanut, kaiken. Nyt en enää pysty. Oon jumissa täällä, koska kello on vasta 8 aamulla eikä kolikoita edes bussiin. Mun pitää odottaa,että tuo olento herää ja niellä ylepyteni ja pyytää siltä kyyti pois täältä. Miksen voi löytää rinnalleni ihmistä, joka kohtelisi minua ihmisarvoisesti. Miksi ajaudun kerta toisensa jälkeen ihmissuhteisiin, jossa minua pahoinpidellään henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu, että ihmiset on vaan läpeensä pahoja. Olen ihan saatanan kateellinen niille, jotka ovat löytäneet vierelleen miehen, joka pitää huolen ja antaa turvaa, pelon ja surkeuden lietsomisen sijasta. Kumpa joskus saisin samaa. Tämä suhde saa minut vain tuntemaan, etten ole rakastamisen arvoinen. Tämä suhde on tuhonnut minut sisältä niin pahasti, että en osaa enää arvostaa itseäni. Olen jumissa tässä, koska ajattelen, etten saa mitään parempaakaan. Tuleekohan minusta koskaan onnellista.