7800 - 4.2.2012 (arvosana: -31)

Lähdin sosiaalisesta mediasta vain todetakseni faktaksi sen seikan ettei minuun oteta yhteyttä. Kukaan ei ole soittanut tai tekstannut yli kolmeen kuukauteen. Minua ei pyydetä mihinkään - ei juhliin, ei kahville, ei elokuviin, ei treffeille ei kylään eikä syömään. Kukaan ei soittele kuulumisia saati soita kertoaakseen mitään. Ihmiset keihin törmään tai keiden kanssa olen itsenäni tekemisissä ovat ääliöitä sillä asenne on alusta alkaen alentuva, vittumainen tai negatiivinen eli uuden rakennuskin kinkkistä.
Tyhjästä eli täysin tuntemattomien mukaan heittäytymisestä on niin paljon huonoja kokemuksia vuosien varrelta paljon, etten enää jaksa laittaa energiaani siihen.

Ihan ok, toisinaan kun lasken näitä työttämän 28-vuotiaan naisen päiviäni ja totean olleeni yksin kotona neljäkin vuorokautta puhumatta tai näkemättä ketään koska kauppaan ei ole ollut tarvetta mennä ja päätön kävely menetti hohtonsa joskus neljännnen vuoden kohdalla, niin tuntuu tosiaan hieman älyttömältä. Että minä, fiksu, kaunis nuori nainen istun yksin eikä kukaan halua viettää aikaa kanssani (laadukasta tai mukavaa aikaa) enkä kelpaa maailmalle tekemään asioita joita haluaisin mm. byrokratian sen estäesssä tai koska kuusi vuotta yritystä kaikenlaisiin suuntiin vailla etenemistä on syönyt suurimman terän aktiivisuudestani eli en mm.jaksa perustaa yksin firmaa maailman pelastamiseksi kun yhteistyöyritykset erilaisten tahojen ja ihmisten kanssa vuosien varrella ovat kaikki epäonnistuneet jo alkumetreillä. Miksi? En tiedä, mutta aina kaikki ovat vastaan eivätkä suostu kanssani toimia. Työpaikalla eivätkä koulussa tee kanssani yhteistyötä, haukkuvat,valehtelevat , liittoutuvat minua vastaan - AINA ja oikeasti :( - ja usein, huutavat pää punasena. En siitä niinkään lannistu, mutta kuten sanoin, se laittaa aikapaljon esteitä yhteistyölle muiden kanssa. Valitettavasti sama juttu kaikkien vuosien aikana tapaamieni ihmisten kanssa. Halveksiva katse, halveksivat sanat, epäreilu käytös ja mahdottomuus enää luottaa ja toimia yhdessä - siis kun luottamus aikanaan katkennut.
Jostain syystä aina kun yritän antaa mahdollisuuden niin minua vedätetään tai en saa pidettyä puoliani. God damn it, miksen? Yksin kun on elämässä, vailla ketään kontaktia menneisyyteen ja juuriinsa ja vailla työtä, siis yksin niin voimaa ei ole kovin paljon ilmeisesti. En tiedä.

Eniten vituttaa juuri nyt ja tänään:

Yläkerran ämmä meluaa koko ajan, luin viime yönä neljään jolloin hän kävi parvekkeella ja kolisteli. Heräsin yläkerran metelöintiin aamuyhdeksältä kun hän imuroi ja siivosi kolistellen, heräsin uudelleen kahdeltatoista jolloin hän hakkasi seini, tiputteli keilakuulia lattialle ja metelöi tauotta varttia vaille kolmeen aloittaakseen sen taas kaksi tuntia myöhemmin ha nyt puoli kahdeksalta jatkaakseen. Ja sma juttu jo pitkään vaikka olen asiasta huomauttanut. Hiljeni hetkeksi pariksi viikoksi mutta ei läski muista olla hiljaa ja mä en saa rauhaa kun kamala meteli himassa koko ajan. =#¤%!!