7917 - 22.2.2012 (arvosana: -54)

Ketuttaa se, etten oikein jaksa enää vanhempiani. Pelottaa myös se, etten pääsekkään opiskelemaan ensi vuonna ja samalla aloittamaan omaa elämääni jossain muualla. Käyn töissä ja saan rahaa opiskelun ohella. En vaan jaksa enää olla kotona. Olen varma, että tulen pärjäämään omillanikin ja osaan hoitaa omat asiani kuntoon, vanhempani eivät vaan oikein usko siihen. Rakastan vanhempiani teitysti yli kaiken ja haluan heille pelkkää hyvää. En vaan jaksa enää heidän jatkuvaa huolea minusta ja valittamista. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut elää heidän kanssaan kaikki nämä vuodet. Minulla on kuitenkin oma elämäkin ja on pakko kokeilla lentää omillakin siivillä. Enkä tarvitse siihen enää paineita vanhemmista tai vanhempien paineita minusta.